Data­kes­kus muut­taa pysy­väs­ti koti­seu­tum­me – myös sii­tä on puhuttava

Iihin, Yli-Olha­van Kärp­pä­suol­le (Her­va) suun­ni­tel­tua data­kes­kus­ta on mark­ki­noi­tu inves­toin­ti­na, työ­paik­koi­na ja alu­een kehi­tyk­se­nä. Vähem­mäl­le huo­miol­le ovat jää­neet ne ihmi­set, jot­ka asu­vat hank­keen vai­ku­tusa­lu­eel­la. Meil­le tämä ei ole pelk­kä raken­nus­han­ke. Tämä on koti­seu­tum­me pysy­vä muu­tos. Kyse ei ole yhdes­tä raken­nuk­ses­ta, vaan val­ta­vas­ta teol­li­suus­ko­ko­nai­suu­des­ta. Pel­käs­tään data­kes­kusa­lu­eel­le on varat­tu 475 heh­taa­ria ja sen lisäk­si osay­leis­kaa­vas­sa on osoi­tet­tu 587 heh­taa­ria muu­ta teol­li­suut­ta. Jo data­kes­kusa­lu­een raken­ta­mi­nen edel­lyt­tää noin 5,4 mil­joo­nan kuu­tio­met­rin maa-aines­ten pois­ta­mis­ta – noin 180 000 kaset­ti­au­to­kuor­maa. Kun mukaan las­ke­taan täyt­tö­mai­den ja lou­heen kul­je­tuk­set, ras­kaan lii­ken­teen mää­rä kas­vaa vie­lä noin 200 000 kuormalla.

Myös tie­verk­ko muut­tuu pysy­väs­ti. Olha­va – Vaa­rao­jan­tien väli­sel­le alu­eel­le ja Kärp­pä­suon­tiel­le on teh­ty tilaus tie­suun­ni­tel­mal­le. Tie­o­suuk­sia paran­ne­taan teol­li­suu­den vaa­ti­mia kul­je­tuk­sia var­ten. Kun tie­o­suuk­sia leven­ne­tään ja valais­tus­ta lisä­tään, muu­tos muut­taa väis­tä­mät­tä koko maa­seu­tu­mai­sen kyläym­pä­ris­tön luon­teen pysy­väs­ti. Mikä­li maa-aines­ten kul­je­tuk­set ja maa-aines­ten läji­tyk­set tapah­tu­vat Olha­van alu­een muil­la maa­seu­tu­mai­sil­la tie­o­suuk­sil­la, niis­tä ei ole tie­dos­sa mitään jul­kis­ta suun­ni­tel­maa. Tämä tar­koit­taa käy­tän­nös­sä ympä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta ja usei­ta vuo­sia jat­ku­vaa, ras­kas­ta lii­ken­net­tä Olha­van alu­eel­la, joka tuo muka­naan melua, pölyä, täri­nää. Sekä mer­kit­tä­vää huol­ta lii­ken­ne­tur­val­li­suu­des­ta. Kyse ei ole lyhy­tai­kai­ses­ta raken­nus­hank­kees­ta, vaan pit­kä­kes­toi­ses­ta teol­li­ses­ta raken­ta­mi­ses­ta, jon­ka vai­ku­tuk­set ulot­tu­vat laa­jas­ti ympä­röi­vään alueeseen.

Suu­rin vai­ku­tus on vähä­lii­ken­ten­tei­sel­le Kärp­pä­suon­tiel­le, joka muut­tuu käy­tän­nös­sä teol­li­sen toi­min­nan pää­yh­tey­dek­si. Muu­tos on äärim­mäi­sen poik­keuk­sel­li­nen, ties­tä tulee käy­tän­nös­sä teol­li­suusa­lu­een pää­väy­lä. Lii­ken­ne­mää­rän arvioi­daan kas­va­van noin 30 ajo­neu­vos­ta jopa 3 500 ajo­neu­voon vuo­ro­kau­des­sa. Kas­vu on yli tuhatkertainen.

Data­kes­kus voi kulut­taa yhtä pal­jon säh­köä kuin koko­nai­nen kau­pun­ki. Data­kes­kus­ta var­ten raken­ne­taan uusia säh­kö­lin­jo­ja (Ollin­kor­pi). Sen joh­dos­ta mene­te­tään val­ta­vas­ti lisää hii­li­nie­lu­ja met­sien kaa­don seu­rauk­se­na. Tilal­le tule­va aida­tut ja avoi­met teollisuusalueet.

Met­sän tar­joa­ma suo­ja mene­te­tään, jol­loin data­kes­kuk­sen melu kan­tau­tuu yhä kau­em­mak­si. Melua aiheut­ta­vat jääh­dy­tys­lait­teet, gene­raat­to­rit, ilman­vaih­to- ja puhal­lin­lait­teet. Mar­jas­tus, sie­nes­tys, met­säs­tys, luon­to­har­ras­tuk­set ja lähi­met­sien käyt­tö kutis­tu­vat ole­mat­to­miin. Data­kes­kus on suun­ni­tel­tu pel­to- ja met­sä­maal­le vaik­ka alu­eel­ta löy­tyi­si laa­jo­ja van­ho­ja soran­ot­toa­luei­ta. Näil­le alueil­la raken­ta­mi­nen aiheut­tai­si vähem­män menetyksiä.

Moni kan­taa huol­ta kotin­sa arvos­ta. Kukaan ei vie­lä pys­ty sano­maan var­mas­ti, miten kiin­teis­tö­jen hin­nat muut­tu­vat, mut­ta epä­var­muus on jo nyt todel­li­nen huo­li. Jos kodin arvo las­kee samal­la, kun asu­mi­sym­pä­ris­tö heik­ke­nee, kuka kan­taa vastuun?

Emme vas­tus­ta kehi­tys­tä. Vas­tus­tam­me sitä, että sen hai­tat kasau­tu­vat har­vo­jen ihmis­ten kan­net­ta­vik­si samal­la, kun hyö­dyt jakau­tu­vat muu­al­le. On help­po puhua mil­jar­di­luo­kan inves­toin­neis­ta, jos ei itse jou­du elä­mään nii­den vai­ku­tus­ten kes­kel­lä. Pal­jon vai­keam­paa on vas­ta­ta sii­hen, mik­si juu­ri lähia­lu­een asuk­kai­den pitäi­si mak­saa kehi­tyk­sen todel­li­nen hin­ta omal­la asu­mis­viih­ty­vyy­del­lään, tur­val­li­suu­del­laan ja kotien­sa arvolla.

Kehi­tys­tä ei pidä arvioi­da vain inves­toin­tien suu­ruu­del­la, vaan myös sil­lä, miten oikeu­den­mu­kai­ses­ti sen hyö­dyt ja hai­tat jakau­tu­vat. Kehi­tys ei saa tar­koit­taa sitä, että jon­kun koti muut­tuu toi­sen inves­toin­nik­si. Mei­dän suku­pol­vem­me vel­vol­li­suus on jät­tää tule­vil­le suku­pol­vil­le eli­nym­pä­ris­tö, joka on vähin­tään yhtä hyvä kuin se, jon­ka itse saim­me. Sik­si myös koti­seu­dun puo­lus­ta­mi­ses­ta on voi­ta­va puhua ääneen.

Toi­vom­me, että päät­tä­jät kat­so­vat tätä han­ket­ta myös asuk­kaan näkö­kul­mas­ta. Kaik­kea ei voi mita­ta eurois­sa. Luon­non moni­muo­toi­suu­del­la ja koti­seu­dun iden­ti­tee­til­lä on arvo, jota ei voi kos­kaan palaut­taa, kun se ker­ran menetetään.

Tar­ja ja Auvo Ani­si­maa, Kärp­pä­suo, Yli-Olhava