Kolum­ni: Vaa­di­taan­ko meil­tä liikaa?

Tun­tuu, että nyky­ään tavoi­tel­laan tehok­kuut­ta, aikaan­saa­vuut­ta ja nopeut­ta. Oli kyse sit­ten kodin­ko­nees­ta tai no – ihmi­ses­tä. Ihan har­mit­taa näh­dä opis­ke­li­joi­ta, jot­ka eten­kin näin kevääl­lä ovat aivan uupu­nei­ta, kun koko luku­vuo­si on men­ty täy­sil­lä ja tavoi­tel­tu hyviä arvo­sa­no­ja. Voi­si tode­ta, että nyky­ään ihmi­sil­tä vaa­di­taan aika pal­jon, jopa lii­kaa. Onko se sit­ten enem­män kuin ennen, luu­len että kyllä.

Suo­ri­tus­pai­nei­ses­sa yhteis­kun­nas­sam­me tah­dom­me koko ajan kehit­tyä enem­män ja enem­män, emme ole tyy­ty­väi­siä sii­hen mis­sä olem­me nyt ja kai­paam­me koko ajan vain huip­pu­tu­lok­sia. Samaan aikaan myös mul­ti­tas­kaa­mi­nen eli monien asioi­den yhtä­ai­kai­nen suo­rit­ta­mi­nen yleis­tyy, eikä se ole hyvä asia. Mul­ti­tas­kaus kun on sitä, että kes­kit­ty­mi­sen jakau­tues­sa lii­an moneen asi­aan, mihin­kään ei lopul­ta tule kes­ki­tyt­tyä kunnolla. 

Jos ihmi­set sai­si­vat mah­dol­li­suu­den kes­kit­tyä huo­lel­la vain muu­ta­maan asi­aan, saat­tai­si­vat tulok­set olla parem­mat oli kyse sit­ten opis­ke­lus­ta tai työ­elä­mäs­tä. Nyky­ään meil­lä on myös monen alan eri­kois­osaa­jia ja hei­tä tar­vi­taan. Herää sil­ti kysy­mys, onko nyky­maa­il­mas­sa mah­dol­li­suut­ta kes­kit­tyä yhteen tiet­tyyn asiaan? 

Mitä jos oli­sim­me onnel­li­sia mie­luum­min sii­tä, kun joku valit­see jak­sa­mi­sen­sa ja hyvin­voin­tin­sa ja tekee hiu­kan vähem­män? Täs­tä voi­si aja­tel­la, että eivät­hän hom­mat hoi­du, jos nii­tä ei kukaan tee. Tie­tys­ti omat hom­mat tulee hoi­taa, mut­ta tar­vit­see­ko olla mon­taa rau­taa tules­sa yhtä aikaa? Riit­täi­si­kö vähemmän?

Vali­tet­ta­vas­ti vapaa-ajas­ta­kin ote­taan lii­kaa pai­nei­ta. Tie­dän, että moni miet­tii sitä, mihin vapaa-aikaan­sa käyt­tää, sitä­kin kun pitäi­si osa­ta prio­ri­soi­da oikein, pitäi­si syö­dä hyvin, urheil­la ja olla onnellinen.

Ei tar­vit­si­si alkaa hauk­ku­maan itse­ään lais­kak­si, jos lenk­kei­ly ei kiin­nos­ta pit­kän päi­vän jäl­keen, on ihan okei jää­dä soh­val­le kat­so­maan omaa lem­pi­sar­jaa. Toi­saal­ta joil­le­kin esi­mer­kik­si tuo lenk­kei­ly ei tuo suorituspaineita. 

Tär­kein­tä onkin siis se, mil­lai­nen oma asen­ne sekä suh­tau­tu­mi­nen asioi­hin on. Nyt kesä­lo­mien lähes­tyes­sä monel­la töi­den ja opis­ke­lu­jen tuo­mat vel­vol­li­suu­det alka­vat hel­lit­tää. Loma­fii­lik­ses­tä kiin­ni saa­mi­nen saat­taa vie­dä vii­kon tai pari, mut­ta sit­ten kun lomai­lun makuun pää­see, kan­nat­taa oikeas­ti naut­tia siitä.

Lepoa ei tar­vit­se kos­kaan ansai­ta, sil­lä se on vält­tä­mä­tön­tä ihmi­sel­le. Ja kuka lopul­ta aset­taa nämä kaik­ki vaa­ti­muk­set meil­le? Muu­tok­sen voi aloit­taa tar­kas­te­le­mal­la omaa ajatteluaan.

Hel­mi Jaa­ra, Ran­ta­poh­jan kesäavustaja