Löy­sin rantein

Mil­le­ni­aa­lit ovat syn­ty­nyt vuo­sien 1981–1996 väli­se­nä aika­na ja kuu­lun myös itse kysei­seen poruk­kaan niin syn­ty­mä­vuo­te­ni kuin musiik­ki­ma­ku­ni perus­teel­la. Mei­dän mil­le­ni­aa­lien vah­vuus on näke­myk­se­ni mukaan se, että me emme tur­hia säi­käh­dä ja me pyrim­me kat­so­maan eteenpäin.

Mil­le­ni­aa­lit ovat näh­neet kak­sois­tor­nien romah­ta­mi­sen, Ukrai­nan sodan ja kuin­ka finans­si- ja ilmas­to­krii­sit kurit­ta­vat maa­il­maa. Meis­tä moni on elä­nyt lap­suut­taan ja nuo­ruut­taan 90-luvun laman aikaan ja nyt aikui­si­na olem­me jäl­leen koke­mas­sa isoa työt­tö­myy­saal­toa. Glo­baa­li koro­na­pan­de­mia ja eris­täy­ty­mi­nen ovat tuo­rees­sa muis­tis­sa ja maa­il­man val­lit­se­va tur­val­li­suus­ti­lan­ne muis­tut­te­lee itses­tään päi­vit­täin. Seu­raa­va­kin pan­de­mia odot­taa jo nur­kan taka­na, kun han­ta­vi­ruk­sen leviä­mis­tä pelä­tään nyt ympä­ri Eurooppaa.

Onnek­sem­me olem­me myös suku­pol­vi, joka muis­taa ajan ennen sosi­aa­lis­ta medi­aa ja kysyim­me kave­ria alka­maan koput­ta­mal­la ovel­le tai soit­ta­mal­la lan­ka­pu­he­li­mel­la. Emme kui­ten­kaan ole jää­neet tek­no­lo­gian nousun kyy­dis­tä, päin­vas­toin me olem­me muka­na kehit­tä­mäs­sä sitä. Koen, että mei­hin on myös juur­ru­tet­tu tie­tyn­lai­nen epä­var­muu­den kes­tä­mi­sen tai­to unoh­ta­mat­ta kui­ten­kaan opti­mis­mia. Osaam­me olla kriit­ti­siä ja etsiä luo­tet­ta­vaa tie­toa sekä uskal­lam­me uskoa parem­paan huomiseen.

Ken­ties näis­tä syis­tä en ole itse vie­lä osan­nut säi­käh­tää han­ta­vi­ruk­ses­ta leviä­viä kau­hu­ku­via. Topi Borg sanoit­ti aja­tuk­se­ni hyvin kes­kus­tel­les­saan vas­ti­kään pre­si­dent­ti Tar­ja Halo­sen kans­sa. “Uskon hyvyy­teen ja otan seu­rauk­set vastaan.”

Jon­kun kor­vaan se voi kals­kah­taa naii­vil­ta tai välin­pi­tä­mät­tö­mäl­tä, mut­ta minul­le se kuvas­taa nime­no­maan sitä, että ei halua vai­pua synk­kyy­teen tai jää­dä tuleen makaa­maan. Kun kyke­nee kat­so­maan eteen­päin myl­ler­tä­vän maa­il­man kes­kel­lä, niin voi jos­kus ottaa jopa ihan löy­sin ran­tein maa­il­man kau­hus­ke­naa­rioi­den keskellä.