Pata­ka­rin Tais­te­li­jat bon­ga­si­vat kumian­kan ja 64 lintulajia

Joka­ke­väi­nen Tor­nien tais­to jär­jes­tet­tiin lau­an­tai­na 7.5. Leik­ki­mie­li­ses­sä tem­pauk­ses­sa 3–8 hen­gen jouk­ku­eet pyr­ki­vät pel­käs­tään lin­tu­tor­nis­sa havain­noi­den näke­mään tai kuu­le­maan mah­dol­li­sim­man mon­ta lin­tu­la­jia kah­dek­sas­sa tun­nis­sa aamu­vii­des­tä alkaen. Samal­la opas­te­taan ylei­söä ja teh­dään lin­tu­har­ras­tus­ta tunnetuksi.

Tänä vuon­na lin­tu­ja havain­noi­tiin yli 320 tor­nis­sa ympä­ri maan. Yksi muka­na olleis­ta jouk­kueis­ta oli Poh­jois-Iin kyläyh­dis­tys ry:n jouk­kue Pata­ka­rin Tais­te­li­jat. Jouk­ku­ee­seen kuu­lui­vat Ilk­ka Kärk­käi­nen, Pau­li Jus­si­la ja Juk­ka Sas­si. Seu­raa­vas­sa hei­dän tun­nel­mi­aan päi­vän kulusta.

Tänä vuon­na Tor­nien tais­tos­sa keli ei ollut siel­tä pahim­mas­ta pääs­tä, ja aamu alkoi­kin mel­ko tyy­nes­sä ja aurin­koi­ses­sa sääs­sä. Hyvä keli sai tais­te­lu­to­ve­rei­hin­kin vauh­tia, kun olim­me tor­nis­sa etua­jas­sa eli noin kel­lo 4.50 aamulla.

Mat­kan var­rel­ta aloi­tim­me har­vi­nai­suuk­sien bon­gauk­sen. Aiem­min ei ole näh­ty kumiank­kaa polun var­rel­la, nyt sekin nähtiin.

Ensim­mäi­nen tun­ti sujui hie­nos­ti yli 40 lajin havain­noil­la, jois­sa oli muka­na muun muas­sa haa­ra- ja räys­täs­pääs­ky­set. Toi­vot­ta­vas­ti ne huo­ma­si­vat pääs­kys­ho­tel­lin, jos­sa on rei­lus­ti vapaa­ta tilaa.

Lapa­sor­sia on muka­van pal­jon ollut tänä vuon­na, ja muut­kin “perus­sor­sa­la­jit” löy­tyi­vät lah­del­ta. Han­hia oli lii­ken­tees­sä yllät­tä­vän vähän, vaik­ka ete­lä­tuu­li oli­si luul­lut muut­toa avit­ta­van. Lyhyt­nok­ka­han­hia meni kui­ten­kin ohi. Se oli­kin tänä vuon­na har­vi­nai­sin laji mei­dän tais­tos­sa. Til­hi oli myös yllät­tä­jä, kun muis­tim­me mukaan sitä ei aiem­min ole Tor­nien tais­tos­sa saa­tu kii­ka­rei­hin, vaik­ka ylei­nen lin­tu muu­ten onkin.

Meri­kot­kia oli aina­kin nel­jä, nuo­ria ja van­hem­pi paris­kun­ta. Yksi kot­kis­ta kököt­ti pai­koil­laan kuuses­sa yli kak­si tun­tia, mitä lie mökötti.

Tor­nis­sa kävi päi­vän aika­na yksi­tois­ta vie­ras­ta, joi­den ikä­hai­ta­ri oli vau­vas­ta vaa­riin. Yksi paris­kun­ta oli Sak­sas­ta, he oli­vat läpi­kul­ku­mat­kal­la koh­ti poh­jois­ta. Oli­vat huo­man­neet kyl­tit nelos­tien var­rel­ta ja tuli­vat tutus­tu­maan paik­kaan. Kehui­vat kovas­ti alu­een opas­tuk­sia ja siis­teyt­tä, joka ei muu­al­la maa­il­mal­la ole päi­vän­sel­vää. Lopuk­si jät­ti­vät säh­köi­seen vie­ras­kir­jaan ter­vei­set, jot­ka meni­vät luet­ta­vak­si pai­kal­la pii­pah­ta­neel­le Poh­jois-Iin kyläyh­dis­tyk­sen kylä­pääl­lik­kö Ani­ta Sie­vä­sel­le.

Eri­tyis­kii­tok­set myös venei­li­jä­pa­ris­kun­nal­le, joka nos­ti Hias­tin­väy­läs­tä pois kak­si katis­kan­ro­mua. Jos ne jää­vät luon­toon, nii­hin meneh­tyy eri­lai­sia eläi­miä vali­tet­ta­van paljon.

Vaik­ka kevät tun­tui tule­van Suo­meen ajois­sa ja lumet sekä jäät lois­ti­vat pois­sao­lol­laan, niin kyl­mät ilmat hidas­ti­vat muut­toa tääl­lä ja muu­al­la Euroopassa.

Laji­mää­räk­si saim­me 64. 70 oli­si men­nyt hiu­kan parem­mal­la tuu­ril­la rik­ki. Sen rikom­me sit­ten ensi vuonna.

Sil­mät ja kor­vat auki, lisää laje­ja on tulos­sa päivittäin!