Har­taus: Laskiainen

Tämän vii­kon sun­nun­tai­na vie­täm­me las­kiais­sun­nun­tai­ta. Las­kiai­se­na monet per­heet läh­te­vät mäen­las­kuun. Mäen las­ke­mi­nen muis­tut­taa mei­tä sii­tä, että las­kiai­nen on las­keu­tu­mis­ta paas­ton aikaan, pää­siäi­sen odo­tuk­sen aikaan. Tänä aika­na saam­me jo hil­jen­tyä pää­siäi­sen sano­man äärelle.

Mitä meil­le voi­si muis­tut­taa las­kiai­sen kirk­ko­vuo­den aihe Juma­lan rak­kau­den uhri­tie? ” Juu­ri sii­nä Juma­lan rak­kaus ilmes­tyi mei­dän kes­kuu­teem­me, että Hän lähet­ti ainoan Poi­kan­sa maa­il­maan, anta­maan meil­le elä­män. Sii­nä on rak­kaus — ei sii­nä, että me olem­me rakas­ta­neet Juma­laa, vaan sii­nä, että Hän on rakas­ta­nut mei­tä ja lähet­tä­nyt Poi­kan­sa mei­dän syn­tiem­me sovi­tuk­sek­si.” 1.Joh. 4:9–10. Juma­lan rak­kaus mei­tä koh­taan on niin suur­ta, että Hän toi­mi mei­dän hyväk­sem­me, uhra­si oman Poi­kan­sa mei­dän vuok­sem­me. Hän lähet­ti Jee­suk­sen sovit­ta­maan syn­tim­me ris­til­lä. Ris­tis­sä näem­me Juma­lan val­ta­van suu­ren rak­kau­den mei­tä kohtaan.

Puhues­saan ope­tus­lap­sil­leen Jee­sus sanoi: ” Suu­rem­paa rak­kaut­ta ei kukaan voi osoit­taa, kuin että antaa hen­ken­sä ystä­vien­sä puo­les­ta.” Joh.15:13. Täl­läis­tä rak­kaut­ta, suu­rin­ta, mitä voi olla, Jee­sus osoit­ti meil­le. Jos­pa tänä las­kiai­se­na ja sen jäl­kei­si­nä päi­vi­nä syvin ilom­me sai­si olla se, että ris­tis­sä näkyy Juma­lan rak­kaus mei­tä kohtaan.

Kun Jee­sus läh­ti mat­kal­leen koh­ti pää­siäis­tä, Jeri­kos­sa tien var­rel­la hän koh­ta­si sokean ker­jä­läi­sen, Bar­ti­mai­ok­sen. Kun Bar­ti­mai­os kuu­li Jee­suk­sen ole­van tulos­sa, hän huusi:” Jee­sus, Daa­vi­din poi­ka, armah­da minua!” Ympä­ril­lä ole­vat ihmi­set yrit­ti­vät hil­jen­tää hänet. Mut­ta Bar­ti­mai­os huusi entis­tä kovemmin.

Jee­sus pysäh­tyi ja kysyi hänel­tä:” Mitä haluat minun teke­vän sinul­le?” Bar­ti­mai­os vas­ta­si: ”Anna minul­le näkö­ni.” Jee­sus paran­si hänet. Hän ei saa­nut vain fyy­sis­tä näköään, hän sai myös uuden elä­män suun­nan. Jee­suk­sen koh­taa­mi­nen muut­ti hänen elä­män­sä. Bar­ti­mai­os läh­ti seu­raa­maan Jeesusta.

Ker­ran pää­siäi­se­nä Jee­sus nousi kuol­leis­ta ja Hän elää tänään­kin. Bar­ti­mai­ok­sen tavoin mekin saam­me tuo­da kipum­me ja kai­pauk­sem­me Jee­suk­sel­le. Jee­sus on edel­leen sama kuin sil­loin, kun Hän koh­ta­si Bar­ti­mai­ok­sen, samal­la rak­kau­del­la Hän koh­taa meidätkin.

”Ris­ti on merk­ki Jee­suk­sen. Ris­ti on merk­ki rak­kau­den. Ris­ti on merk­ki elä­män. Hän ylös­nousi! Nyt elää Hän!” (Las­ten virsi)

Irme­li Hietapelto.

Irme­li Hie­ta­pel­to, per­he­työn­te­ki­jä, Iin seurakunta