Kuumin peruna Oulussa kesään asti, ja varmasti vielä tulevina vuosinakin, on kaupungin palveluverkko. Sen sisältämät esitykset ovat saaneet kuntalaiset aktivoitumaan tavalla, jota ei ole nähty pitkään aikaan. Palveluverkko on toki kummitellut jo vuoden 2013 kuntaliitoksista, virallisemmin uuden Oulun syntymästä, lähtien. Sydän syrjällään on odotettu, mitä tuleman pitää, ja nyt rysähti oikein kunnolla: jopa 17 koulun tai kouluyksikön tulevaisuus on vaakalaudalla.
Kaupunki kyselee kiitettävästi kuntalaisten mielipiteitä ja kerää ideoita eri asioista, nyt myös palveluverkosta. Vastauksia annetaan, mutta samalla moni pohtii, onko niillä loppupeleissä merkitystä varsinkaan isossa kuviossa. Ainakin pitäisi olla. Haukiputaalla koetaan, että Haukiputaan lukio säilyi voimakkaan kansalaisaktiivisuuden ansiosta.
Mielenkiintoista on nähdä, mikä merkitys on valtuustoryhmien syksyllä solmimalla valtuustosopimuksella. Onko kyse lupauksesta yhtenäisestä rintamasta, jossa isot ja vaikeat päätökset viedään läpi ilman, että mikään yksittäinen ryhmä joutuu negatiiviseen valoon tai menettää kannatustaan? Entä mitä tapahtuu, jos yksittäinen valtuutettu lipeää rintamasta ja asettuu oman kotikylänsä ja äänestäjiensä puolelle – joutuuko hän oman puolueensa ja muiden valtuutettujen asettamaan pannaan ja saa haukut populismista?
Tiedetään kyllä, että kunta- ja valtiontaloudessa eletään vaikeita aikoja. Rahat eivät riitä, ja taustalla vaikuttavat myös yleiset tekijät, suhdanteet ja maailmanpolitiikka. Maanpuolustukseenkin on panostettava. Syntyvyys Suomessa laskee ja väestö vanhenee. Toivottavasti vanhuksia ei nähdä vain rasittavana ja vaativana menoeränä.
Nähtäväksi jää, mitä tuleman pitää. Helppoja ratkaisuja ei ole kenenkään näkökulmasta. Palveluverkko ei lopulta koske vain kouluja, kirjastoja tai palvelupisteitä, vaan mittaa myös luottamusta siihen, että kuntalaisten ääni kuuluu vaalien välilläkin. Toivottavasti palveluverkon myötä päätöksenteon ja arjen välinen kuilu ei syvene.
auli.haapala(at)rantapohja.fi


