Vuo­den eläin­lää­kä­ri­nä pal­kit­tu tie­to­kir­jai­li­ja vie­rai­li Hau­ki­pu­taan lukiolla

Opiskelijat saivat kuulla Jenna Jyrkisen tarinoita hänen elämästään eläinlääkärinä ja kirjailijana.Opiskelijat saivat kuulla Jenna Jyrkisen tarinoita hänen elämästään eläinlääkärinä ja kirjailijana.

Hau­ki­pu­taan lukion opis­ke­li­jat pää­si­vät kuu­le­maan Ven­la Jyr­ki­sen mie­len­kiin­toi­sen puheen­vuo­ron jou­lu­kuus­sa. Esi­tyk­ses­sään Jyr­ki­nen ker­toi sekä eläin­lää­kä­rin että tie­to­kir­jai­li­jan amma­tis­ta kuvien kera. Sen lisäk­si nuo­ret sai­vat vink­ke­jä kir­jai­li­jan uran aloit­ta­mi­seen sekä pal­jon mie­len­kiin­toi­sia fak­to­ja eläin­lää­kä­rin työ­hön liit­tyen. Vie­rai­lun Hau­ki­pu­taan lukiol­le kus­tan­si ja mah­dol­lis­ti Suo­men tie­to­kir­jai­li­jat ry.

Jyr­ki­nen ker­toi vie­rai­lul­laan saa­neen­sa into­hi­mon eläin­lää­kä­rin ammat­tiin jo pie­ne­nä tyt­tö­nä viet­täes­sään kesiä iso­van­hem­pien­sa leh­mä­ti­lal­la Kes­ti­läs­sä. Rak­kaus eläi­miä koh­taan ohja­si hänet opis­ke­le­maan eläin­lää­ke­tie­det­tä Hel­sin­gin yli­opis­toon, jos­ta val­mis­tut­tu­aan hän teki alku­töik­seen kesä­si­jai­suuk­sia eri paikkakunnilla.

Nyky­ään Jyr­ki­nen on kui­ten­kin siir­ty­nyt teke­mään työ­tään Lap­piin, mis­sä eläin­lää­kä­rin työ erot­tuu muis­ta Suo­men eläin­lää­kä­ria­se­mis­ta. Hän työs­ken­te­lee pal­jon poro­jen kans­sa, eten­kin ero­tusai­ka­na, joka kes­tää loka­kuul­ta maa­lis­kuul­le. Toki hän on myös työs­sään koh­dan­nut mitä eri­koi­sim­pia eläi­miä, kuten kilpikonnan.

Työ Lapis­sa on Jyr­ki­sen mukaan muka­van vaih­te­le­vaa ja luon­to on kau­nis osa sitä. Työ­mat­kat Lapin erä­maas­sa ovat pit­kiä, mut­ta ne eivät tun­nu hänen mie­les­tään kovin ras­kail­ta, kos­ka lopus­sa odot­taa jäl­leen uusi koh­taa­mi­nen eläin­ten parissa.

Kun kipi­nä muis­ta hom­mis­ta työn ohel­le herä­si, Jyr­ki­nen ajau­tui opis­ke­le­maan kir­joit­ta­mis­ta Jyväs­ky­län yli­opis­toon. Jyr­ki­nen ker­toi vie­rai­lul­laan, että rak­kaas­ta Humu-koi­ras­ta luo­pu­mi­nen innoit­ti hän­tä kir­joit­ta­maan ensim­mäi­sen kir­jan­sa “Kump­pa­ni­na koi­ra” (2023), jon­ka tar­koi­tuk­se­na oli tuo­da tukea ja loh­tua lem­mik­kin­sä menettäneille.

Pit­kä­ai­kai­ses­ta kir­joit­ta­mis­har­ras­tuk­ses­ta syn­tyi näin myös ura ja Jyr­ki­nen onkin jul­kais­sut tämän vuo­den alus­sa toi­sen teok­sen­sa. “Eläin­lää­kä­ri­nä revon­tul­ten mail­la” ‑kir­jas­saan Jyr­ki­nen ker­too avoi­mes­ti työs­tään ja aja­tuk­sis­taan, peit­te­le­mät­tä arem­pia aiheita.

Tänä vuon­na hänel­le on myön­net­ty Suo­men Eläin­lää­kä­ri­lii­ton kun­nia­tit­te­li Vuo­den eläin­lää­kä­ri­nä. Pal­kin­toa perus­tel­laan Jyr­ki­sen työl­lä alan arvos­tuk­sen edis­tä­mi­sek­si sekä sil­lä, että hän on tuo­nut pait­si amma­tin haas­teet myös ilo­nai­heet esil­le suu­rel­le yleisölle.

Elsa Pöyh­tä­ri, Niko Rom­pa­saa­ri. Kir­joit­ta­jat ovat toi­sen vuo­si­kurs­sin opis­ke­li­joi­ta Hau­ki­pu­taan lukiossa.

Jut­tu jul­kais­taan osa­na Ran­ta­poh­jan ja alu­een kou­lu­jen välis­tä yhteistyötä.