Päät­tä­jäl­tä: Lap­sis­sa on tulevaisuus

Pek­ka Kainua.

Kir­joit­te­len tätä kolum­nia kun juu­ri saim­me vau­van. Suur­per­heem­me täy­den­tyi pie­nel­lä pojal­la. Miten täy­del­li­nen voi­kaan pie­ni ihmi­nen olla? Ajat­te­len niin, että lap­si ei ole niin­kään itse han­kit­tua tai teh­tyä, vaan lah­ja. Hyväl­tä tuok­su­va, hel­lyt­tä­vä, rakas­tet­ta­va, mut­ta myös vaa­ti­va­kin lahja.

Syn­ty­vyys Suo­mes­sa ja koti­seu­dul­lam­me on ollut vii­me vuo­si­na pal­jon kes­kus­te­lus­sa. Kehi­tys­kul­ku on herät­tä­nyt pal­jon myös huolta.

Kun vuon­na 2010 syn­tyi Suo­mes­sa 60 980 las­ta, vas­taa­va luke­ma vii­me vuon­na oli vain 43 720. Perus­kou­lun yhdek­sän­nel­lä luo­kal­la ole­via on vii­den­tois­ta vuo­den jäl­keen rei­lut 28 pro­sent­tia vähem­män kuin nyt. Pudo­tus on dra­maat­ti­nen. Nämä lap­set ovat siis jo syn­ty­neet, joten mää­rä voi kas­vaa enää ainoas­taan maa­han­muu­ton seurauksena.

Valon­pil­kah­dus tilas­tois­sa on se, että tämä vuo­si tulee ole­maan hie­man edel­lis­vuot­ta parempi.

Oulun seu­tu on pär­jän­nyt täs­sä mie­les­sä kes­ki­mää­räis­tä parem­min Suo­mes­sa. Oulus­sa ja useas­sa ympä­rys­kun­nas­sa syn­ty­nei­den mää­rä ylit­tää kuol­lei­den mää­rän, joten puhu­taan luon­nol­li­ses­ta väestönkasvusta.

Sil­ti las­ten mää­rä vähe­nee Oulus­sa­kin – ja nopeas­ti. Ikä­luok­ka toi­sen­sa jäl­keen on pie­nem­pi. Vuon­na 2010 Oulus­sa syn­tyi 2 886 las­ta. Kun taas vii­me vuon­na lap­sia Oulus­sa syn­tyi 1 883.

Oulus­sa läh­tö­ti­lan­ne on hyvä ver­rat­tu­na moniin suu­riin kau­pun­kei­hin, mut­ta syn­ty­nei­den las­ten suh­teel­li­nen vähen­nys on hän­tä­pää­tä suur­ten kau­pun­kien vertailussa.

Tämä ei voi olla näky­mät­tä myös­kään pal­ve­lu­ver­kos­sa. Kou­lun aloit­ta­vien mää­rä on vähen­ty­nyt ja vähe­nee. Täs­sä on myös iso­ja kau­pun­gi­no­sien väli­siä ero­ja. Vii­veel­lä tämä näkyy sel­väs­ti myös toi­sen asteen oppilaitoksissa.

Pal­ve­lu­verk­ko­rat­kai­sut on sil­ti teh­tä­vä jär­ke­väs­ti. Mikä­li hae­taan vain mak­si­maa­lis­ta talou­del­lis­ta hyö­tyä ja kou­lu­ja lak­kau­te­taan niin mon­ta kuin pys­ty­tään, se ei aina­kaan roh­kai­se uusia lap­si­per­hei­tä hakeu­tu­maan Ouluun. Lähel­lä ole­va kou­lu on per­heel­le erit­täin mer­kit­tä­vä asia asuin­paik­kaa valittaessa.

Oulun kau­pun­gin­ta­lol­la oli vas­ti­kään val­tuus­ton kau­pun­ki­stra­te­gia­se­mi­naa­ri. Olin iloi­nen, että ryh­mä­kes­kus­te­lui­den jäl­keen muo­dos­tet­ta­vas­sa sana­pil­ves­sä suu­rim­mak­si sanak­si nousi per­heys­tä­väl­li­syys. Tämän soi­si ohjaa­van kau­pun­gin pää­tök­sen­te­koa tule­vi­na vuosina.

Moni ei voi saa­da las­ta vaik­ka haluai­si. Jot­kut taas ehkä miet­ti­vät per­heen­li­säys­tä, mut­ta odot­ta­vat parem­pia ja vakaam­pia aiko­ja. Kan­nat­taa tart­tua tähän het­keen. Elä­mä kan­taa. Lap­si ei ole mikään pro­jek­ti, joka han­ki­taan johon­kin tiet­tyyn, sopi­vaan hetkeen.

Lap­sen syn­ty­mä on koko elä­mää perus­ta­van­laa­tui­ses­ti muut­ta­va asia. Lap­sis­sa on tule­vai­suus ja toivo.

Pek­ka Kai­nua, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, Kes­kus­ta, Ylikiiminki