Poruk­ka kool­la: Suku­ko­kous Juuvalla

Vuon­na 1942 val­mis­tui Kii­min­kiin Juu­van sydän­maal­le vaa­ti­ma­ton mök­ki, joka sisäl­si yhden kama­rin ja suu­ren pir­tin. Mök­kiä asut­ti­vat Ella ja Jal­ma­ri Vää­nä­nen per­hei­neen. Koti ei ollut rikas, mut­ta erit­täin rakas.

Ellan ja Jal­ma­rin jäl­ke­läis­ten suku­juh­lat jär­jes­tet­tiin aurin­koi­se­na lau­an­tai­na 19.7. samai­sen rak­kaan kodin piha­pii­ris­sä. Pai­kal­le saa­pui lähes 90 hen­keä juu­ril­leen naut­ti­maan kesäpäivästä.

Kos­ka suku on kas­va­nut vuo­sien var­rel­la pal­jon, oli ajan­koh­tais­ta myös päi­vit­tää suku­puu, joka raken­tui Juu­van pirt­tiin. Päi­vä koos­tui ruo­kai­luis­ta, tie­to­vi­sas­ta, kisai­luis­ta, munk­ki­kah­veis­ta sekä vapaas­ta seurustelusta.

Muu­ta­ma sisa­rus luki muis­te­lui­taan lap­suu­des­taan vuo­si­kym­men­ten takaa. Juu­val­la oli hyvä olla.

Juu­val­la oli myös hei­nä­kuus­sa hyvä olla ja koti­ta­lo ja koko suku hen­ki läm­pöä, iloa ja rak­kaut­ta. Oli ilo saa­da kool­le sisa­ruk­set, ser­kut, pik­kuser­kut ja pik­ku­pik­kuser­kut niin poh­joi­ses­ta kuin etelästäkin.

Kat­ri Väänänen