Toi­mit­ta­jal­ta: Syk­sy on hyvä

Eili­saa­mu­na läh­din liik­keel­le puo­li kuu­den aikaan. Kii­min­ki­jo­ki­var­si oli var­sin sumui­nen. Näky­mät oli­vat aika ajoin kuin pos­ti­kor­tis­ta. Leh­ti­pui­hin jo kehit­ty­nyt rus­ka helot­ti nouse­van aurin­gon valos­sa usvan läpi kau­nii­na näky­nä. Aamu oli läm­pö­ti­lal­taan var­sin kesäi­nen. Ei ole ihan taval­lis­ta, että tähän aikaan vuo­des­ta on mel­ko var­hain aamul­la 14–15 astet­ta lämmintä.

Syk­sy on meis­tä monil­le se paras vuo­den­ai­ka. Kesä on tan­kat­tu valos­ta ener­gi­aa ja on työn sekä uusien tai van­ho­jen har­ras­tus­ten aika. Minä­kin sain syk­syn lenk­kei­ly­kau­den aloi­tet­tua tiis­tai­na. Syk­syl­lä tai­vas saat­taa pais­koa vet­tä ja rän­tää­kin, mut­ta tie­däm­me kui­ten­kin että myös nii­tä syy­sau­rin­gon kul­taa­mia päi­viä­kin vie­lä tulee.

Täy­tyy tode­ta jäl­leen ker­ran, että vuo­de­nai­ko­jen voi­ma­kas vaih­te­lu on var­mas­ti muo­kan­nut poh­joi­sen pal­lon­puo­lis­kon ihmis­ten mie­len­mai­se­maa. Aina on val­mis­tau­dut­ta­va ja varau­dut­ta­va johon­kin. Se pitää mie­len vir­keä­nä. Ja kun satoa tulee vain ker­ran vuo­des­sa, on se pakot­ta­nut suun­nit­te­le­maan elä­mää pit­käl­le eteen­päin. Ensi­lu­men voi toi­vot­taa ter­ve­tul­leek­si sii­nä vai­hees­sa, kun vuo­ro­kau­ti­nen valon mää­rä alkaa tun­tua jo lii­an vähäiseltä.

Mei­tä on monia, jot­ka emme voi­si kuvi­tel­la elä­mää ilman vuo­de­nai­ko­jen vaih­te­lui­ta. Ne luo­vat tois­tu­van ryt­min elä­mään. Toki päi­vän­ta­saa­jan tie­noil­la elä­mi­nen voi­si vähen­tää vaa­te­kaap­pien sisäl­töä eikä autoa tar­vit­si­si läm­mit­tää eikä lumi­töi­tä teh­dä, mut­ta tyl­sää voi­si olla, jos arki oli­si yhtä sortseilua.

Syk­syi­nen rus­ka on yksi kau­neim­pia luon­no­nil­miöi­tä ja se tulee hie­nos­ti näky­viin myös Poh­jois-Poh­jan­maal­la. Nau­ti­taan syk­sys­tä. Se on hyvä vuodenaika.