Seu­ra­kun­nan kir­jal­li­suus­pii­ri käyn­nis­tyy syyskuussa

Kii­min­gin seu­ra­kun­nan kir­jal­li­suus­pii­ri alkaa Jää­lin kap­pe­lil­la tiis­tai­na 16.9. kel­lo 18. Toi­min­ta­muo­to on seu­ra­kun­nas­sa koko­naan uusi, ja sen vetä­ji­nä ovat Mir­ja Mik­ko­nen, Mir­ja Aat­sin­ki, Aila Berg ja Mai­sa Ruo­kola. Aloi­te kir­jal­li­suus­pii­ris­tä tuli kirk­ko­her­ra Pau­li Nie­me­läl­tä.

– Tar­koi­tuk­sem­me on kokoon­tua aina joka kuu­kau­den kol­man­te­na tiis­tai­na kel­lo 18 Jää­lin Kap­pe­lin neu­vot­te­lu­huo­nees­sa. Ensim­mäi­sel­lä ker­ral­la tutus­tu­taan toi­siim­me ja kuu­los­tel­la mie­li­pi­tei­tä kir­ja­pii­ris­tä ja kir­jois­ta kah­vi­kup­po­sen äärel­lä, ker­too Mai­sa Ruokola.

Pii­ris­sä kes­kus­tel­laan kuu­kausit­tain eri kir­jois­ta, jot­ka liit­ty­vät ihmi­sen elä­mään ja hengellisyyteen.

Loka­kuun kir­ja­na on Eero Huo­vi­sen “Äitiä ikä­vä”. Rii­pai­se­van kau­niis­sa, vuon­na 2020 jul­kais­tus­sa muis­tel­ma­teok­ses­saan Hel­sin­gin eme­ri­tus­piis­pa palaa lap­suu­teen­sa ja var­hain kuol­leen äitin­sä muistoon.

Eero Huo­vi­nen oli yhdek­sän­vuo­tias, kun hänen äitin­sä kuo­li. Kuo­le­ma oli per­heel­le jär­kyt­tä­vä isku. Isä vai­ke­ni, äidis­tä ei puhut­tu. Vuo­sien saa­tos­sa muis­tot hii­pui­vat, mut­ta ikä­vä ei laan­tu­nut, ei edes iän myötä.

Isän kuo­le­man jäl­keen Eero Huo­vi­nen löy­tää van­hem­pien­sa kir­jei­tä, kuvauk­sia per­heen ilois­ta ja itkuis­ta. Edes­sä on aika­mat­ka äidin luo. Kir­jei­tä lukies­sa muis­tot herää­vät eloon ja alkaa tutus­tu­mi­nen haa­lis­tu­nei­den muis­ti­ku­vien sijas­ta todel­li­seen äitiin. Esiin nousee kysy­mys, voi­ko äidin löy­tää uudel­leen, ja jos voi, hel­pot­taa­ko ikävä.