Anu Vähä­ahon uusi teos Meri välis­säm­me puhuu oulua

Yli­kii­min­ki­läis­läh­töi­sen, oulu­lai­sen psy­ko­te­ra­peu­tin ja kir­jai­li­jan Anu Vähä­ahon kol­mas romaa­ni Meri välis­säm­me on kieh­to­va ker­to­mus sisa­ruu­des­ta, men­nei­syy­den pai­no­las­tis­ta ja rak­kau­den voi­mas­ta. Romaa­ni vie luki­jan­sa 1900-luvun alun Oulus­ta New Yor­kin seu­ra­pii­rei­hin ja takaisin.

Kir­jan oulu­lais­mur­re on elä­vää, ja juur­rut­taa pää­hen­ki­lön­sä tiu­kas­ti osak­si Oulun vuo­si­sa­dan aikais­ta elä­mää. Pää­hen­ki­lö Elli palaa vuo­sien jäl­keen Ame­ri­kas­ta koti­maa­han, sisa­ren­sa Pau­lii­nan kih­la­jai­siin. Vas­tas­sa ei kui­ten­kaan ole pelk­kää iloa, vaan myös jän­nit­tei­tä, vää­ri­nym­mär­ryk­siä ja hau­dat­tu­ja muis­to­ja. Voi­vat­ko sisa­ruk­set löy­tää toi­sen­sa uudel­leen, kun meri on erot­ta­nut hei­dät vuo­si­kym­me­nien ajan?

Romaa­ni yhdis­te­lee onnis­tu­nees­ti romant­tis­ta ker­ron­taa ja tark­ka­nä­köis­tä ihmis­suh­dep­sy­ko­lo­gi­aa, ja se avaa oven men­nei­syy­teen taval­la, joka tun­tuu hen­ki­lö­koh­tai­sel­ta ja ajattomalta. 

Kir­ja on Vähä­ahon kol­mas teos, mut­ta tämän paris­sa tun­tuu joten­kin aivan toi­sel­ta kuin sar­jan kah­den aiem­man. Kir­jai­li­ja on nyt todel­la löy­tä­nyt tyy­lin­sä ja kul­jet­taa luki­jaa val­ta­mer­ten taka­na ja Oulus­sa aivan uudel­la suju­vuu­del­la. Täl­le uutuu­del­le todel­la odot­taa jat­koa. Tari­na imai­see mukaansa. 

Vähä­ahon aiem­pien teos­ten tavoin his­to­rial­li­set mil­jööt herää­vät kir­jan sivuil­la eloon. Kir­jai­li­ja on teh­nyt teos­ta var­ten huo­lel­lis­ta taus­ta­työ­tä niin noja­tuo­li­mat­ko­jen, kart­to­jen kuin arkis­to­läh­tei­den­kin avulla.

– Halusin tari­nan kes­ki­öön hen­ki­löt, jot­ka näen­näi­sen samois­ta läh­tö­koh­dis­taan huo­li­mat­ta ovat kas­va­neet hyvin eri suun­tiin. Usein kuu­lee poh­dit­ta­van, miten samas­ta per­hees­tä voi kas­vaa niin eri­lai­siin koh­ta­loi­hin. Syyt eivät taa­tus­ti ole suo­ra­vii­vai­set, mut­ta halusin lähes­tyä tätä eri­tyi­ses­ti lap­se­na koe­tun hyväk­syn­nän näkö­kul­mas­ta. Sisa­ruk­set voi­vat olla toi­sil­leen pei­le­jä, var­jo­ja, kil­pai­li­joi­ta ja tur­va­sa­ta­mia. Täs­sä kir­jas­sa halusin koh­da­ta nuo kaik­ki puo­let, Vähä­aho ker­too tie­dot­tees­saan kir­jan ilmes­tyt­tyä elo­kuun alussa.