Moni on huokaillut, ettei kesä ole tuntunut oikein vielä kesältä. Hellepäiviä saa odottaa, ja villasukatkin ovat olleet monesti tarpeen. Samaan aikaan Keski- ja Etelä-Euroopassa on kärvistelty tukahduttavassa kuumuudessa – ei sekään ole herkkua.
Tulee mieleen eräs kesä, jolloin hellettä riitti Oulunkin korkeudella yli kuukauden päivät yhteen menoon. Oli siinä kestämistä. Suomessa pisimmät yhtenäiset hellejaksot, jolloin lämpötila nousi päivittäin yli 25 asteen, on mitattu vuosina 1973 ja 2014. Tuolloin hellettä riitti huimat 38 päivää putkeen. Siinä ehti hermot kiristyä ja sisäilma muuttua saunaksi.
Nykyisin lomailijat eivät suinkaan kaikki suuntaa varmaan etelän lämpöön — osa etsii tarkoituksella viileämpiä paikkoja. Näille “coolcation”-matkoille Suomi ja muut Pohjoismaat ovat nousemassa arvoon arvaamattomaan. Cool + vacation tarkoittaa viileää lomaa, kun etsitään raikkautta helteen sijaan. Meillä on tähän tarjota myös paljon muuta, metsien vihreyttä, vesistöjä ja talvisin jään, lumen ja revontulien taikaa. Eikä sovi unohtaa, että meillä on vielä neljä vuodenaikaa, mistä muut haaveilevat.
Kesät ja vuodet vaihtelevat, sen saimme taas viime viikolla kokea, kun Ulla-myrsky pyyhkäisi yli ja sai aikaan melkoista draamaa. Luonto muistuttaa meitä välillä siitä, ettei sää ole mikään tilattava palvelu Ja mitä ilmastonmuutos vielä tuokaan tullessaan? Ehkä jossain vaiheessa koko “kesä” täytyy määritellä uudelleen.
Tämän kirjoitelman ilmestyessä olen jo jättäytynyt kesälaitumille. Säällä ei ehkä lopulta ole kovin suurta merkitystä – lomalla tärkeintä on vapaus tehdä tai olla tekemättä, satoi tai paistoi. Hirmuhelteitä en kaipaa, mutta muutaman kuuma päivä olisi paikallaan. Talviturkki on nimittäin vielä tiukasti niskassa — ehkä se saa vielä kyytiä!
auli.haapala(at)rantapohja.fi