Halaa­mi­nen perin­tö­nä – Nel­jän suku­pol­ven yhtei­nen äitienpäivä

Kii­min­ki­läi­nen Lee­na Kon­tio sai tyt­tä­ren­sä Marin 19-vuo­ti­aa­na. Mari sai esi­koi­sen­sa Aman­dan saman ikäi­se­nä. Täl­lä vii­kol­la Aman­da sai esi­kois­tyt­tä­ren­sä 21-vuo­ti­aa­na, ja hänen pik­kusis­kon­sa Fan­ni sai esi­kois­poi­kan­sa maa­lis­kuus­sa 20-vuotiaana.

Tule­va­na äitien­päi­vä­nä per­hees­sä juh­li­taan ensim­mäi­siä äitien­päi­viä niin iso­mum­mu­na, mum­mu­na kuin äiti­nä­kin. Tun­nel­ma on tunteikas. 

Aman­da Siek­ki­sen suu­rin haa­ve on aina ollut saa­da lap­sia ja tul­la äidik­si jo nuo­re­na. Tämä haa­ve on ylit­tä­nyt kai­ken muun, ja sen toteu­tu­mi­nen saa nuo­ren nai­sen herkistymään. 

– Onhan tämä ollut jän­nit­tä­vää aikaa. Olen lait­ta­nut pal­jon val­miik­si kaik­kea. Ei mikään ura eikä mikään ole niin tär­keä jut­tu kuin äitiys ja omat lap­set, Aman­da kertoo.

Lee­na Kon­tio sekä hänen tyt­tä­ren­sä lap­si­neen ovat tii­vis poruk­ka, joka pitää yhteyt­tä, tukee toi­si­aan, kuun­te­lee ilot ja surut ja viet­tää yhdes­sä sekä arkea, lomia että juhlia. 

– Olem­me pysy­neet täs­sä lähel­lä, ja pys­tym­me teke­mään kaik­kea yhdes­sä, Jää­lis­sä asu­va Mari Siek­ki­nen sanoo.

– Olen aina aja­tel­lut, että haluan asua lähel­lä iso­van­hem­pia ja koko per­het­tä, Oulus­sa asu­va Aman­da toteaa. 

Nai­set miet­ti­vät, mitä he ovat edel­li­sil­tä pol­vil­ta saa­neet mukaan elä­mään­sä. Lee­na Kon­tio äiti kuo­li samoi­hin aikoi­hin, kun Aman­da syntyi. 

– Äiti oli ahke­ra van­han kan­san ihmi­nen, jos­ta meil­lä on rak­kaat muis­tot. Isä­ni kuo­li jo minun olles­sa neli­vuo­tias, joten äiti hoi­ti kodin ja lap­set yksin, Lee­na Kon­tio kertoo. 

Mari muis­taa, että mum­mu oli kova halaa­maan, ja tuo halaa­mi­sen kult­tuu­ri on siir­ty­nyt suku­pol­vel­ta toiselle. 

– Äiti­nä itsel­le­ni on tär­keä­tä se, että lap­set voi­vat aina voi puhua minul­le. Ja jos en johon­kin osaa itse vas­ta­ta, voin kysyä äidil­tä, Mari nauraa. 

Aman­da halu­aa siir­tää omal­le lap­sel­leen sekä puhu­mi­sen että halaa­mi­sen kult­tuu­rin. Hän pitää hir­mui­sen tär­keä­nä sitä tuki­verk­koa, jon­ka oma per­he kaik­ki­neen tarjoaa. 

– Tur­val­li­set ihmi­set lähel­lä ovat tär­kein­tä, mitä olla voi, Aman­da sanoo. 

Nel­jä suku­pol­vea ja nuo­re­na alka­neet äitiy­det ovat yhä har­vi­nai­sem­pia nyky­päi­vä­nä. Tilas­to­jen mukaan ensim­mäi­sen lap­sen saa­mi­nen siir­tyy jat­ku­vas­ti yhä myö­hem­mäk­si. Kes­ki­mää­rin Suo­mes­sa äidit saa­vat Tilas­to­kes­kuk­sen mukaan esi­kois­lap­sen­sa kes­ki­mää­rin 30-vuotiaana. 

Lee­na Kon­tion per­hees­sä äitiys on kui­ten­kin kul­ke­nut vah­va­na valin­ta­na jo useam­man suku­pol­ven ajan. 

Kol­mik­ko on yhtä miel­tä sii­tä, että las­ten saa­mi­nen nuo­re­na on ollut pal­kit­se­vaa, ja että kos­kaan ei ole äiti­nä valmis. 

– Äiti­nä kas­vaa koko ajan. Edel­leen­kin, vaik­ka omat lap­set ovat jo aikui­sia. Ja nyt kun sain tul­la mum­muk­si, se on aivan iha­naa, Mari sanoo. 

– Vaik­ka tulin­kin nyt iso­mum­muk­si, en ajat­te­le ikää­ni yhtään, enkä tun­ne itseä­ni van­hak­si, Lee­na kertoo. 

Äitien­päi­vis­tä Maril­le on par­hai­ten jää­nyt mie­leen se vuo­si, jol­loin hän töi­den sijaan sai olla vapaal­la, ja Aman­da ja Fan­ni toi­vat aamul­la isän­sä kans­sa lah­jat sekä kah­vit sän­kyyn. Lah­ja­na oli iso tum­man­rus­kea nallekarhu. 

Lee­na puo­les­taan muis­te­lee kaik­kia nii­tä iha­nia äitien­päi­vä­kort­te­ja, joi­ta lap­set ovat pie­ne­nä kotiin tuoneet. 

– Sekin on jää­nyt mie­leen, kun piti sän­gys­sä koit­taa olla ja pitää sil­mät kiin­ni, kun lap­set saa­vat tul­la herättelemään. 

Aman­da ker­too, että hänen muka­naan kul­kee aina mum­mul­ta saa­tu suo­je­lusen­ke­li sekä äidin kir­joit­ta­ma kir­je, jot­ka ovat kul­taa­kin kalliimpia. 

Kun per­he kokoon­tuu yhteen tule­va äitien­päi­vä­nä, iso­äi­ti, äiti ja tytär sylis­sään suvun uusin jäsen, ei ole epäi­lys­tä­kään sii­tä, mikä elä­mäs­sä on kaik­kein tärkeintä. 

Nai­set halua­vat toi­vot­taa hyvää äitien­päi­vää kai­kil­le äideil­le, iso­äi­deil­le, vara­äi­deil­le ja äideik­si toivoville.