Kalevassa oli 16.6. Michael Monroen haastattelu hänen täyttäessään 60-vuotta. Laulaja on tullut tutuksi Hanoi Rocksista ja Voice of Finlandista.
Hän sanoi hyvin haastattelussa: ”Menestys ei ole koskaan muuttanut minua. Kannattaa kohdella hyvin ihmisiä, jotka kohtaat matkalla huipulle, koska kohtaat ne samat ihmiset matkallasi takaisin alas.”
Laulaja Monroe oli oivaltanut sen, mitä Jeesus opetti. ”Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan.” Ehkä meille suomalaisille tämä opetus tunnetaan paremmin: ”Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.” Omat tekemiset, sanomiset ja suhtautumiset tulevat kaikuna takaisin.
Helppoa tasapuolinen mittaaminen ei ole. Sisäinen vaakamme on pahasti kallellaan itseemme päin. Mittaamme itsellemme litran mitalla ja toisille desin mitalla. Meissä on sokea piste suhteessa itseemme. Tätä joutuu jokainen tutkimaan vaikkapa parisuhteissa. Yllättävän vaikea on nähdä puutteita itsessä, ja jostain syystä helpompi toisessa. Itselle suo enemmän anteeksi kuin toiselle. Otan mieluusti vastaan anteeksi omat pahat tekoni, mutta en ole valmis antamaan niitä muille anteeksi. Murisen ja märehdin toisen vajavaisuuksista, kun itsellänikin on niitä yllin kyllin.
Jeesuskin pilkkasi meitä tästä. Pienikin roska toisen silmässä kyllä näkyy, mutta parru omassa silmässä ei ihmeemmin haittaa.
Jumalan silmissä, joka on paljon saanut, paljon antakoon. Millä mitalla Jumala on meille kukkuraisesti ammentanut, samalla mitalla meidän kuuluu jakaa ja jatkaa vapautusta ja armahdusta. Se, että meillä on hyvin likinäköinen silmä omiin puutteisiimme ja supernäkö toisten puutteisiin, ei johda elämässä useinkaan mihinkään kovin rakentavaan. Se aiheuttaa riitaa, se aiheuttaa katkeruutta, se luo huonoa ilmapiiriä. Tässä vaivassa opettaa Abba Dorotheos 500 –luvulta hyvin: “Ne, jotka tahtovat pelastua, eivät suinkaan tarkkaa lähimmäistensä puutteita, vaan aina omiaan ja niin he edistyvät. Niihin kuului se veli, joka nähdessään veljensä tekevän syntiä huokasi ja sanoi: ’Voi minua! Tänään hän, huomenna epäilemättä minä.’”
”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa.” Tämä Jeesuksen kehotus on vaikea ja vaatii ihmisen koko elämän matkan. Usein armahtamisen vaikeus kohdistuu omaan itseen. Armahtaminen ei ole unohtamista. Se on kokonaisen matkansa ja todellisen minänsä näkemistä ja hyväksymistä. ”Tällainen olen”. Jumala on armahtanut minut tällaisena. Armahtakaa siis itseänne taakoista, jotka painavat niskassa. Armahtakaa muistoista, joista ei pääse pakoon. Armahtakaa tavoitteista, vastuista ja kaikesta, mikä tekee mielen synkäksi.
Jaakko Tuisku, Haukiputaan seurakunnan kirkkoherra