Ren­kaat savu­ten koh­ti Suo­men mestaruutta

Auton ren­kaat savua­vat ja moot­to­ri myl­vii, kun Pau­lus Perk­kiö heit­tää BMW E36:n sivu­lui­suun. Perk­kiön autos­sa hevos­voi­mia on perä­ti 970, sil­lä kil­pail­taes­sa drif­tin­gin Pro-tasol­la, autos­sa on olta­va riit­tä­väs­ti tehoa.

Kel­lo­lai­sen mat­ka drif­tin­gin paris­sa ei ole kes­tä­nyt vie­lä pit­kään. Mies aloit­ti kil­pai­le­mi­sen vas­ta kak­si vuot­ta sit­ten. Moot­to­ril­la varus­te­tut meno­pe­lit ovat kui­ten­kin olleet osa hänen elä­mään­sä jo pitkään.

– Aina on ollut jotain cros­si­pyö­riä ja mui­ta päri­se­viä veh­kei­tä. Motoc­ros­sis­sa ajoin nuo­rem­pa­na myös muu­ta­man kil­pai­lun­kin, mut­ta se ei lopul­ta otta­nut tuul­ta alleen, hän kertoo.

Perk­kiön kiin­nos­tus drif­tin­giin läh­ti har­ras­teau­to­jen kaut­ta. Hänel­lä on ollut viri­tet­ty­jä auto­ja, joil­la hän kävi rata­päi­vil­lä aja­mas­sa. Radal­la mui­den ajaes­sa poi­kit­tain Perk­kiö alkoi itse­kin kokeil­la ajaa lui­sus­sa ja innos­tus läh­ti sii­tä hiljalleen.

– You­tu­bes­ta on tul­lut seu­rat­tua myös mui­ta kul­jet­ta­jia sii­nä samal­la. Näi­den kaut­ta on sit­ten aja­tel­lut, että tuo on siis­tiä ja alka­nut itse­kin teke­mään samaa, Perk­kiö sanoo.

Syyt drif­tin­gin aloit­ta­mi­seen mui­den autour­hei­lu­la­jien yli ovat sel­keät. Perk­kiö ker­too, että drif­tin­gis­sä ei ole auto­jen raken­ta­mi­sen suh­teen var­si­nai­ses­ti rajoituksia.

– Ja onhan se niin näyt­tä­vää ja sil­lä taval­la on muka­va myös ajaa. Pito on niin raju ja saa ajaa tehok­kaal­la autol­la niin se sii­nä vie­hät­tää eni­ten, hän toteaa.

Pro-luo­kan drif­ting autois­sa tehoa riit­tää­kin. Perk­kiö ker­too vauh­din vaih­te­le­van rato­jen välil­lä, mut­ta kes­ki­no­peus on lähel­lä sataa kilo­met­riä tun­nis­sa. Ouluzo­nes­sa huip­pu­no­peu­det ovat hänen mukaan­sa jopa 130 kilo­met­riä tunnissa.

Suu­rien hevos­voi­mien lisäk­si hyvä drif­ting auto on Perk­kiön mukaan myös mah­dol­li­sim­man kevyt ja sii­nä tulee olla mah­dol­li­sim­man pal­jon pitoa. Ennen kaik­kea auton tuli­si olla luo­tet­ta­va. Alem­mal­la Pro2-tasol­la, mis­sä aje­taan katu­ren­kaal­la ei tehoa kui­ten­kaan tar­vi­ta niin paljoa.

– Drif­tin­gia voi kui­ten­kin kuka tahan­sa ihan vakio taka­ve­toi­sel­la autol­la käy­dä kokei­le­mas­sa vaik­ka Ouluzo­nes­sa rata­päi­vil­lä. Että pie­nel­lä­kin bud­je­til­la pää­see tes­tai­le­maan, Perk­kiö huomauttaa.

Kah­teen vuo­teen mah­tuu usei­ta kiso­ja. Mie­leen­pai­nu­neim­mat ovat Chica­go Drift, jon­ka Perk­kiö voit­ti sekä Ala­här­män Drift Masters.

– Drift Mas­ter­sis­sa ajaa maa­il­man par­hai­ta kul­jet­ta­jia, niin oli mah­ta­va jut­tu pääs­tä sin­ne mukaan ajamaan.

Toi­veis­sa oli­si vie­lä pääs­tä aja­maan ulko­mail­le­kin. Rato­ja on monia, mut­ta yksi nousee ylit­se muiden.

– Lat­vias­sa on sel­lai­nen legen­daa­ri­nen rata eli Biker­nie­ku, mis­sä Drift Mas­ter­sia­kin aje­taan. Sin­ne on pak­ko jos­kus pääs­tä aja­maan, hän sanoo.

Kisoi­hin val­mis­tau­tu­mi­nen aloi­te­taan tii­min kans­sa kisa­vii­kol­la. Lisäk­si Perk­kiö itse har­joit­te­lee kil­pai­lu­ja var­ten simulaattorilla.

– Simu­laat­to­ri on hyvä sii­hen, että saa radan tutuk­si, sii­tä oppii otta­maan irti sen hyö­dyn mitä sii­tä saa. Se on myös hyvää paria­jot­ree­niä, kun ajaa kave­rei­den kans­sa, Perk­kiö kertoo.

Drif­tin­giin voi Perk­kiön mukaan käyt­tää peri­aat­tees­sa vaik­ka kai­ken ajan. Har­joit­te­lun lisäk­si val­ta­van mää­rän aikaa vie muun muas­sa auton kor­jai­lut ja kehit­tä­mi­nen. Drif­ting ei ole kui­ten­kaan vie­lä mie­hen päi­vä­työ, joten aikaa kuluu myös muis­sa hom­mis­sa. Vapaa-aikan­sa mies käyt­tää avo­vai­mon ja tyt­tä­ren kanssa.

– Mul­la on tosi hyvä tii­mi taka­na niin jää itsel­le­kin enem­män vapaa-aikaa kun ei tar­vit­se kaik­kea teh­dä itse kun yhdes­sä hommataan.

Drift SM Pro ‑sar­jas­sa Perk­kiö on vii­me vii­kon­lo­pun Ouluzo­nen osa­kil­pai­lun jäl­keen nel­jän­te­nä. Vie­lä on jäl­jel­lä kak­si osa­kil­pai­lua ja tais­te­lu mes­ta­ruu­des­ta on edel­leen tiuk­kaa. Perk­kiöl­lä on ollut kui­ten­kin epä­on­nea mat­kas­sa, sil­lä kak­si vii­me kisaa on päät­ty­nyt kes­key­tyk­seen. Ahve­nis­tol­la autos­ta hajo­si latu­ri ja Oulus­sa kisa päät­tyi kah­dek­san par­haan jouk­koon polt­toai­ne­pum­pun hajot­tua. Hyvän lajit­te­lu­tu­lok­sen ja top 8 vai­hee­seen pää­syn myö­tä Perk­kiö ylsi Oulun kil­pai­lus­sa kui­ten­kin 5. sijal­le ja paran­si täten ase­maan­sa sarjassa.

Ouluzo­nen Drift SM Pro-kil­pai­lu oli kävi­jä­mää­räl­li­ses­ti menes­tys. Kävi­jöi­tä oli noin 3000. Ouluzo­nen Jar­mo Pek­ka­la sanoo odot­ta­neen­sa noin 1500 katsojaa.

– Vii­kon­lop­pu on men­nyt tosi hyvin. Keli on ollut mah­ta­va, aurin­ko pais­ta­nut ja sateel­ta on väl­tyt­ty, Pek­ka­la kertoo.

Pek­ka­la ker­too kil­pai­li­joi­den anta­neen posi­tii­vis­ta palau­tet­ta radas­ta ja paikasta.

– Ovat kehu­neet, että rata on hyvä ajaa ja ylei­sö lähel­lä. Haluai­si­vat mie­lel­lään ensi vuon­na tääl­lä ajaa uudes­taan SM Pro-luokkaa.

Kil­pai­lun voit­ti Drift Mas­ter­sis­ta tut­tu lajin huip­pu­ni­mi Lau­ri Hei­no­nen. Drift SM Pro-sar­jan seu­raa­va osa­kil­pai­lu aje­taan 15.8.–16.8. Lapualla.

OULUZONE DRIFT SM PRO TULOKSIA:

1. Lau­ri Hei­no­nen Nis­san 200X S13

2. Joo­nas Haa­po­nie­mi Nis­san 200X S14

3. Vil­le Kau­ko­nen Nis­san 200X S14

4. Riku Aute­re BMW 125i Coupe

5. Pau­lus Perk­kiö BMW E36