Öinen aika­mat­ka muinaisuuteen

Kie­ri­kin kivi­kau­den kyläs­sä Mui­nais­tu­lien yös­sä loi yöpy­jät koki­vat elä­myk­sel­li­sen aika­mat­kan mui­nai­suu­teen. Tapah­tu­ma oli lop­puun­myy­ty, joten pai­kal­la oli kylän täy­del­tä väkeä, osa jopa toi­sel­ta puo­lel­ta Suo­mea tapah­tu­maan saapuneita.

Kie­ri­kin nah­ka-asui­set yövyt­tä­jä­op­paat huo­leh­ti­vat asu­mus­ten nuo­tiois­ta yli yön ja opas­ti­vat yöpy­jiä ikiai­kai­sis­sa sel­viy­ty­mis­tai­dois­sa, kuten kivie­si­nei­den val­mis­tuk­ses­sa, jousiam­mun­nas­sa ja ruu­hen käytössä.

Illan hämär­tyes­sä syty­tet­tiin näyt­tä­vä kok­ko, jon­ka heh­ku valai­si kylän ran­taa pit­käl­le yöhön. Kok­koa ihas­te­le­mas­sa muka­na oli myös Kie­ri­kis­sä arkeo­lo­gian kurs­sia suo­rit­ta­nut lukio­lais­ryh­mä Nur­mon lukiosta.

Kie­ri­kin kylän­van­him­man, Kie­rik­ki ry:n kun­nia­jä­se­nen Pent­ti Kelan rum­mu­tus loi kokon äärel­le mys­tis­tä tun­nel­maa. Toi­ses­sa pääs­sä ran­taa paloi rako­val­kea, jon­ka vie­rel­lä kyp­syi loi­mu­loh­ta, ja monet yöpy­jät val­mis­ti­vat mui­den­kin pie­nem­pien tulien äärel­lä ilta-aterioitaan.

Hyvin nuku­tun yön jäl­keen kylän väki nousi asu­muk­sis­ta aurin­koi­seen aamuun, naut­ti­maan yövyt­tä­jä­op­pai­den keit­tä­mis­tä pan­nu­kah­veis­ta ja muut­to­mat­kal­le läh­töä teke­vien jout­sen­ten Iijoen yllä kajah­te­le­vis­ta äänistä.

Osa väes­tä kävi vie­lä aamul­la tutus­tu­mas­sa Mui­nais­kes­kuk­sen arkeo­lo­gi­seen näyt­te­lyyn ja hank­ki­mas­sa Pih­ka-puo­dis­ta mat­ka­muis­to­ja. Mui­nais­tu­lien yö oli hie­no lope­tus Kie­ri­kin kesä­kau­del­le, ja monet tapah­tu­man osal­lis­tu­jat suun­nit­te­li­vat jo kotiin läh­ties­sään tule­van­sa mukaan yöpy­mään mui­nais­tu­lien äärel­le jäl­leen ensi vuonnakin.

Teks­ti: Sami Viljanmaa