Kale­van suku­vaa­ku­na on tari­na juu­ris­ta ja yhteen­kuu­lu­vuu­des­ta sekä kiitollisuudesta

Vuon­na 2022 Han­ne Rosen­lund (os. Kale­va) suku­lai­si­neen sai idean, joka läh­ti itä­mään koko suvun yhtei­sis­tä het­kis­tä ja vah­vois­ta siteis­tä omiin juu­riin. Aja­tus suku­vaa­ku­nas­ta ei ollut vain koris­teel­li­nen tai his­to­rial­li­nen kun­nia­no­soi­tus, se oli ennen kaik­kea yhtei­nen sym­bo­li tii­viin suvun jäsenille.

– Sano­taan, että suku­lai­suus on sana­ton­ta yhteyt­tä. Mei­dän suvus­sam­me se tai­taa kyl­lä pikem­min­kin olla sitä, että puhum­me innos­tu­nees­ti, usein pääl­lek­käin ja kovaan ääneen kun kokoon­num­me yhteen. Suku­vaa­ku­na­pro­ses­si on vah­vis­ta­nut yhteen­kuu­lu­vuut­tam­me ja kiin­nos­tus­tam­me juu­riim­me, hank­keen yhdys­hen­ki­lö­nä toi­mi­nut Rosen­lund kertoo.

Vaa­ku­na on kun­nia­no­soi­tus Han­nen iso­van­hem­mil­le, Elsal­le ja Ola­vil­le, jot­ka raken­si­vat kotin­sa Siu­ruan­joen ran­nal­le ja loi­vat perus­tan per­heen yhtei­sel­le elämälle.

– Vaa­ku­na on lupaus sii­tä, että hei­dän elä­mäs­sään tär­keät asiat ja arvot jat­ku­vat myös tule­vien suku­pol­vien elä­mäs­sä, Han­ne Rosen­lund, Elsan ja Ola­vin lap­sen­lap­si sanoo.

Hänen mukaan­sa nyt teh­ty vaa­ku­na ei ole vain men­nei­syy­den muis­to­merk­ki vaan se on elä­vä, pysy­vä merk­ki, joka yhdis­tää Elsan ja Ola­vin jäl­ke­läi­set nyt ja aina.

– Elä­mä jat­kuu tois­ten pois­tues­sa his­to­ri­aan ja uuden suku­pol­ven syn­tyes­sä, näin meis­tä muo­dos­tuu kat­kea­ma­ton ket­ju, Rosen­lund kiteyttää.

Vaa­ku­naan vali­tut ele­men­tit ker­to­vat Kale­va-suvun tari­naa monel­la tasol­la. Kale­va on myyt­ti­nen hah­mo itä­me­ren­suo­ma­lais­ten kan­so­jen myto­lo­gias­sa. Kale­va tun­net­tiin mui­nai­se­na jät­ti­läi­se­nä, mut­ta myös kunin­kaa­na. Suul­li­ses­sa runou­des­sa Kale­va on liit­ty­nyt monen­lai­siin myyt­ti­siin mie­li­ku­viin ja suo­ra­nai­seen kult­tiin viit­taa­vat van­hat käsi­tyk­set Kale­van­kuuses­ta (pyhä kuusi) ja Kale­van puus­ta (pyhä puu).

– Halusim­me, että vaa­ku­nas­sa näkyi­si tämä puu yhte­nä ele­ment­ti­nä, Rosen­lund kertoo.

Kan­ta­äi­din eli Elsan muka­na per­hee­seen on tul­lut poro­ja ja poro­merk­ki. Van­han tavan mukai­ses­ti poro­merk­ki on periy­ty­nyt suvus­sa van­him­mal­le pojalle.

– Suvus­sam­me poro­merk­ki periy­tyi perin­teen mukai­ses­ti Elsan isäl­tä Väi­nö Kyrön­nie­mel­tä van­him­mal­le pojal­le eli Elsan ja Ola­vin esi­kois­po­jal­le Rei­nol­le. Pik­ku­hil­jaa poro­ja ja poro­merk­ke­jä on han­kit­tu sit­ten lisää suvun jäsenille.

Osa pojis­ta hoi­taa poro­ja vie­lä tänä­kin päi­vä­nä ja täs­tä har­ras­tuk­ses­ta sekä rak­kau­des­ta lajiin ker­too var­mas­ti myös hil­jat­tain kevääl­lä 2025 voi­tet­tu poro­ku­nin­kuus. Niin­pä toi­voim­me, että vaa­ku­nas­sa näkyi­si tämä poro­tee­ma jyl­hi­nä sarvielementteinä.

Kale­van suvun tila sijait­see Yli-Iis­sä Tan­ni­lan kyläs­sä. Tila on ollut maan­vil­je­ly- ja metsätila.

– Elsa ja Ola­vi oli­vat hyvin per­he­kes­kei­siä ja viih­tyi­vät hyvin koto­na. Heil­lä oli mai­to­kar­ja­ti­la, ja täs­tä syys­tä toi­voim­me, että vaa­ku­na­kil­ves­sä oli­si puu juu­ri­neen, mikä sym­bo­loi juu­ri­kin tuo­ta perhekeskeisyyttä.

Elsal­la ja Ola­vil­la on yhteen­sä yhdek­sän las­ta, joil­la on ollut ja on yhä poik­keuk­sel­li­sen vah­va yhteys ja sisa­ruus­suh­de. Tätä yhteyt­tä vaa­ku­nas­sa sym­bo­loi­vat puun juu­ret, joi­ta on yhteen­sä yhdeksän.

Joki puo­les­taan vali­koi­tui yhdek­si vaa­ku­nan ele­men­teis­tä sii­tä syys­tä, että tila on Siu­ruan­joen rannalla.

– Elsa ja Ola­vi raken­si­vat ensim­mäi­sen talon­sa vuo­si­na 1955–1957 joki­nä­ky­mäl­lä, ja myö­hem­min 1993–1995 elä­ke­päi­vi­ään var­ten he raken­si­vat samaan piha­pii­riin uuden talon, joka sai nimek­seen Kos­ki-Kuja­la. Vesi­tee­ma oli tär­keä ele­ment­ti vaa­ku­naan myös sik­si, että Ola­vi työs­ken­te­li aika­naan myös vesivoimalaitoksilla.

Elsa hoi­ti kar­jaa ja kotia, hän lei­poi vii­koit­tain lei­pää ja usein antoi sitä myös suku­lai­sil­le ja tutuil­le­kin. Ihan vii­mei­siin elin­päi­viin saak­ka hän lei­poi lei­vi­nuu­nis­saan maa­il­man par­hai­ta ries­ko­ja koko suvulle.

– Tyt­tä­ret ovat jat­ka­neet tätä lei­po­mis­pe­rin­net­tä Elsan kuo­le­man jäl­keen. Vaa­ku­nan täh­kät sym­bo­loi­vat per­he­kes­kei­syyt­tä ja lei­vän tekoa.

Ola­vi työs­ken­te­li maan­vil­je­ly­työn ohel­la myös kir­ves- ja rakennusmiehenä.

– Työ­päi­vät oli­vat pit­kiä sil­lä ihan alus­sa heil­lä ei ollut autoa­kaan ja hän kul­ki työ­mail­le pyö­räl­lä, etäi­syy­det oli­vat pit­kiä. Vaa­ku­na­kil­ven kan­to- ja sii­nä ole­va kir­veen lovi kuvas­taa tätä kan­tai­sä Ola­vin sin­ni­käs­tä asen­net­ta ja työtä.

Han­ne Rosen­lund ker­too, että han­ke oli koko suvun yhtei­nen ponnistus.

– Haluan lähet­tää eri­tyis­kii­tok­se­ni isäl­le­ni Rei­nol­le, tädeil­le­ni Mer­vil­le, Mar­ja-Sis­kol­le ja Mir­jal­le sekä sedäl­le­ni Hei­kil­le sii­tä, että he jak­soi­vat käy­dä pit­kiä puhe­lin­kes­kus­te­lu­ja, aut­taa ideoin­nis­sa ja tuo­da tär­kei­tä havain­to­ja esiin tämän pro­ses­sin aika­na. Iso kii­tos kuu­luu kui­ten­kin kai­kil­le Elsan ja Ola­vin yhdek­säl­le lap­sel­le, sii­tä että jokai­nen suh­tau­tui posi­tii­vi­ses­ti vaa­ku­nan hankintaprosessiin.

Suku­vaa­ku­nan syn­ty – aja­tuk­ses­ta val­miik­si vaakunaksi

Kale­van suku­vaa­ku­nan suun­nit­te­lu alkoi 19. loka­kuu­ta 2022, kun Han­ne Rosen­lund otti yhteyt­tä hel­sin­ki­läi­seen heral­dik­ko Kari Leve­lään. Alus­ta­vien kes­kus­te­lu­jen jäl­keen 20. loka­kuu­ta lähe­tet­tiin tar­kat tie­dot Kale­va-suvun his­to­rias­ta ja toi­veis­ta vaa­ku­nan elementeiksi.

Suun­nit­te­lu­työ käyn­nis­tyi 25. loka­kuu­ta kes­täen muu­ta­man vii­kon ajan. Ensim­mäi­nen vaa­ku­na­ve­dos saa­pui 8. mar­ras­kuu­ta, ja sii­hen teh­tiin muu­to­seh­do­tuk­sia. 4. mar­ras­kuu­ta saa­pui toi­nen vedos, johon myös esi­tet­tiin muutoksia.

Vuo­den 2022 mar­ras­kuun lopus­sa sel­vi­si, että toi­nen vedos ei täyt­tä­nyt heral­di­sia sään­tö­jä. Kol­mas vedos lähe­tet­tiin, ja 29. mar­ras­kuu­ta kypä­rä­ko­ris­te suun­ni­tel­tiin uudel­leen ja väri­tys muu­tet­tiin heral­di­ses­ti oikeak­si, väreik­si valit­tiin vih­reä ja hopea. Vaa­ku­na kävi ennak­ko­tar­kas­tuk­ses­sa, jol­loin tuli myön­tei­nen ennak­ko­tie­to rekisteröintikelpoisuudesta.

Vaa­ku­na val­mis­tui 3. jou­lu­kuu­ta 2022. Rekis­te­röin­ti­ha­ke­mus lähe­tet­tiin Suo­men Heral­di­sel­le Seu­ral­le tou­ko­kuus­sa 2023, ja 18. kesä­kuu­ta vaa­ku­na rekis­te­röi­tiin viral­li­ses­ti. Rekis­te­röin­ti­mak­su suo­ri­tet­tiin hei­nä­kuun alus­sa 2023.

Hel­mi­kuus­sa 2025 sel­vi­si, että vaa­ku­na­diplo­mi oli kadon­nut pos­tis­sa, täs­tä seu­ra­si yhtey­den­ot­to Heinz Stür­me­riin, joka toi­mi Suo­men Heral­di­sen Seu­ran puheen­joh­ta­ja­na vuon­na 2023, ja hän lupa­si kir­joit­taa uuden diplomin.

Tou­ko­kuus­sa 2025 uusi diplo­mi saa­pui pos­tis­sa, ja näin moni­vai­hei­nen, lähes kol­men vuo­den mit­tai­nen pro­jek­ti saa­tiin päätökseen.

Vaa­ku­nan nume­ro on 2212, ja sen nimi on Rei­no Kale­va van­him­man elos­sa ole­van, Kale­van nimeä kan­ta­van suvun jäse­nen mukaan. Vaa­ku­nan käyt­tö­oi­keus on Ola­vi Kale­van (s.13.05.1929) ja hänen puo­li­son­sa Anja Elsa (kut­su­ma­ni­mi Elsa) Kale­van (s.02.02.1935) lap­sil­la ja hei­dän jälkeläisillään.