Toi­mit­ta­jal­ta: Juhan­nus­tai­ko­ja ja luontotekoja

Erään van­han usko­muk­sen mukaan saniai­sen saat­toi näh­dä kuk­ki­van ainoas­taan juhan­nusyö­nä. Kuk­ka keho­tet­tiin poi­mi­maan kii­rees­ti tal­teen, sil­lä se antai­si kerää­jäl­leen taikavoimia.

Monet juhan­nus­tai­at liit­ty­vät juu­ri luon­toon ja kas­vei­hin. Tun­ne­tuin on ken­ties seit­se­män kukan kerää­mi­nen tyy­nyn alle seit­se­mäl­tä eri nii­tyl­tä. Täl­lä kons­til­la tule­van sul­hon tuli­si ilmes­tyä ilah­dut­ta­maan unia.

Seit­se­mää niit­tyä tus­kin nyky­ään löy­tää kovin hel­pos­ti, eikä se saniai­nen­kaan tai­da luon­non lakien puit­teis­sa kuk­kia. Vaik­ka tai­kaus­ko ei elä­kään ken­ties enää niin vah­va­na nyky­ju­han­nuk­ses­sa, on luon­non kau­neu­des­ta naut­ti­mi­nen ehdot­to­mas­ti yksi yöt­tö­män yön par­hais­ta puo­lis­ta. Lähi­luon­nos­ta on kui­ten­kin muis­tet­ta­va pitää myös huol­ta – yksi­kään juhan­nus­tai­ka ei pois­ta piit­taa­mat­to­muu­den seu­rauk­sia luonnosta.

Jos pää­tyy juhan­nus­ko­kon äärel­le, pova­taan sen savun suun­nan osoit­ta­van tule­van puo­li­son. Savua ei kes­tä jää­dä lii­ak­si tui­jot­te­le­maan, sil­lä tul­ta pitää aina val­voa eten­kin kuu­mal­la ja kui­val­la sääl­lä. Jos kuu­muus iskee, voi piha­pii­rin pik­kue­läi­miä­kin muis­taa vie­mäl­lä vesi­kip­po­ja pihan hil­jai­sem­piin nurkkauksiin.

Jos käy poi­mi­mas­sa tyy­nyn alle ne seit­se­män kuk­kaa, kan­nat­taa napa­ta mukaan lupii­nia. Lupii­nia voi hakea myös leik­ko­ku­kak­si juhan­nus­pöy­tään, ja samal­la tulee ehkäis­seek­si vie­ras­la­jin leviä­mis­tä Suo­men luon­nos­sa. Lupii­nit pitää toki muis­taa hävit­tää niin, ettei­vät kukis­sa ole­vat sie­me­net pää­se enää maahan.

Lähi­luon­nos­ta huo­len pitä­mi­nen ei vaa­di tai­ka­temp­pu­ja, vaan pien­tä vai­van­nä­köä. Vas­tuu luon­nos­ta ja sen moni­muo­toi­suu­den yllä­pi­tä­mi­ses­tä on meil­lä kaikilla.

Ter­hi Ojala

terhi.ojala@rantapohja.fi