Kesä kir­jois­sa

Kesä on tääl­lä, aina­kin kalen­te­rin mukaan. Mie­les­tä­ni kesä on paras­ta aikaa luke­mi­sel­le, sil­lä sään sal­lies­sa voi myös lukea ulko­na. Nyt ajat­te­lin­kin suo­si­tel­la kesä­lu­ke­mis­ta Ran­ta­poh­jan luki­joil­le. Rehel­li­ses­ti sanot­tu­na kepe­ää kesä­lu­ke­mis­ta oli mel­ko vai­ke­aa etsiä muis­ti­ni peru­koil­ta, sil­lä aiheet ja tee­mat jois­ta luen ovat har­voin kovin kesäi­siä ja kevyi­tä. Mie­les­tä­ni näis­sä pää­see kui­ten­kin jon­kin­lai­seen kesätunnelmaan.

Anna-Lee­na Här­kö­sen esi­koi­nen Härän­tap­poa­se on ollut klas­sik­ko jo syn­tyes­sään. Vaik­ka olen­kin luke­nut sen ylä­as­teel­la, uskoi­sin sen uppoa­van edel­leen. Kir­jas­sa on myös aitoa suo­ma­lais­ta kesä­tun­nel­maa. Tämä jos joku on kevyt­tä ja haus­kaa luke­mis­ta, sil­lä lei­kit­te­le­vä puhe­kie­li saa takuul­la vähin­tään hymyilemään.

Car­ley For­tu­nen Joka iki­nen kesä on tari­na ystä­vyy­des­tä, rak­kau­des­ta ja valin­nois­ta. Myös täs­sä on iha­nan kesäi­nen tun­nel­ma, ja hen­ki­löt tun­tu­vat aidoil­ta ja elä­vil­tä. Romaa­ni sijoit­tuu kesä­mö­kil­le meren rannalla.

Astrid Lindgre­nin klas­si­kon Vel­je­ni Lei­jo­na­mie­len luin var­maan kym­me­nen vuot­ta sit­ten, mut­ta se kolah­taa edel­leen. Vaik­ka kir­ja miel­le­tään las­ten­kir­jak­si, sen kos­ket­ta­vuus tavoit­taa var­mas­ti van­hem­mat­kin lukijat.

Aloi­tin vii­me vii­kol­la rans­ka­lai­sen Valé­rie Per­ri­nin romaa­nin Vet­tä kukil­le. Vaik­ka en ole pääs­syt vie­lä lop­puun asti, voin suo­si­tel­la sitä jo nyt. Kir­jas­sa on mel­ko rau­hal­li­nen tah­ti, mut­ta sil­ti jol­lain tapaa mukaan­sa­tem­paa­va. Kir­ja ker­too hau­taus­maal­la työs­ken­te­le­väs­tä Vio­let­tes­ta, jon­ka saman­ai­kai­ses­ti synk­kä ja toi­vei­kas luon­ne on var­sin kiin­nos­ta­vaa seu­rat­ta­vaa. Tari­na sijoit­tuu tosin mui­hin­kin vuo­de­nai­koi­hin kuin kesään.

Näi­den paris­sa uskon kesä­päi­vän kulu­van muka­vas­ti, oli se sit­ten satei­nen ja kyl­mä tai aurin­koi­nen ja lämmin.

Aada Ala­pu­ra­nen

aada.alapuranen@rantapohja.fi