Euro­vii­suis­ta vähä­sen, suvi­vir­res­tä ei päivääkään

Kol­me kuu­ta penkkareista,

kuu kun­ta­vaa­leis­ta kesään,

puo­li kuu­ta Euroviisuista,

MM-lät­käs­tä vähäsen,

suvi­vir­res­tä ei päivääkään.

Kevät menee kohis­ten, niin kuin sil­lä on tapa­na teh­dä. Pit­kän pimeän ja kolean jäl­keen ensim­mäi­nen kevään merk­ki ovat penk­ka­rit. Vaik­ka hel­mi­kuu ei vie­lä kevät­kuu­kausi ole­kaan, tuo opis­ke­li­joi­den rie­mu kevään tun­nun. Ja onhan tuos­sa vai­hees­sa pahin pimeys­kin jo ohi.

Kun­ta­vaa­lit eivät kuu­los­ta kovin keväi­sel­tä. Täl­lä ker­taa vaa­lit kui­ten­kin limit­täy­tyi­vät aikai­sen lumen­läh­dön takia kevään ensim­mäi­seen reis­suun kak­si­pyö­räi­sel­lä ja pihan haravointihommiin.

MM-jää­kiek­ko ja Euro­vii­sut kuu­lu­vat ja näky­vät joka kevät, vaik­ka nii­tä ei eri­tyi­sem­min seu­rai­si­kaan. Euro­vii­suis­sa Eri­ka Vik­man lau­loi yhden­nek­si­tois­ta var­sin kesäi­sis­sä vaat­teis­sa ja nel­jän­nek­si sijoit­tu­nees­sa KAJ:n Bara Bada Bas­tus­sa hiki virtaa.

Perin­tei­set van­han kan­san kevään mer­kit kiu­ru, peip­po­nen, väs­tä­räk­ki ja pääs­ky­nen ovat nekin saa­pu­neet. Kiu­ru tuli tänä vuon­na hyvis­sä ajoin, niin teki myös peip­po­nen. Väs­tä­rä­kin näin pää­siäi­se­nä Ete­lä-Suo­mes­sa, sii­tä vähän myö­hem­min tääl­lä poh­joi­ses­sa. Tör­mä­pääs­kys­tä teh­tiin ensim­mäi­nen havain­to Oulus­sa tou­ko­kuun alku­päi­vi­nä, vesi­pääs­ky näh­tiin Iis­sä sunnuntaina.

Poh­jois-Iin pönt­tö­päi­väs­sä teke­mäs­tä­ni lin­nun­pön­tös­tä ovat olleet kiin­nos­tu­nei­ta aina­kin tali­tin­tit ja kir­jo­sie­pot. Tänä kevää­nä olen (ehkä) oppi­nut tun­nis­ta­maan til­tal­tin laulun.

Luon­to viher­tää jo. Suvi­vir­ren aika on kohta.