Tällaisia asuinpaikkoja on paljon Rantapohjankin alueella. Ne ovat usein kaava-alueiden ulkopuolella. Pihapiirissä on asuinrakennus, navetta ja pienempi tai suurempi määrä vanhoja talousrakennuksia. On helppo päätellä, että vain asuinrakennus on käytössä. Maatalouden harjoittaminen on päättynyt kenties vuosikymmeniä sitten.
Senkin voi päätellä, että jos asuinrakennus on liitetty vesi- ja viemäriverkkoon, niin miksi kylmiin varastoihin, puuliiteriin tai muihin talousrakennuksiin olisi vedetty vesi ja viemäri aivan tarpeettomasti. Oulun Veden tulkinta kuitenkin saattaa olla se, että niistäkin on maksettava liittymämaksu.
Rantapohja kertoo tänään kellolaisen Seppo Pietilän tapauksesta. Hänen on maksettava liittymis- ja perusmaksuja sukutilan kiinteistöllä olevien rakennusten määrän eikä todellisen tilanteen mukaan. Auli Haapalan kirjoittamassa jutussa kerrotaan, että Pietilän tontilla oleviin käyttämättömiin rakennuksiin ei ole edes tarkoitusta asentaa vesipisteitä tai viemäröintiä. Pietilä kokee tilanteen oikeutetusti epäoikeudenmukaiseksi. Hän on yrittänyt vedota asiassa moneen tahoon, mutta turhaan. Käräjöinti taas voisi olla liian kallis tie yksittäiselle ihmiselle.
Pietilä ei liene ainoa, joka tulee törmäämään vastaavaan tilanteeseen, jollei Oulun Vesi muuta hinnoitteluperiaatteitaan. Oulun kaupungin vesihuollon kehittämissuunnitelman mukaan viemäriverkostoa laajennetaan yhä enemmän myös haja-alueille.
Tunne oikeudenmukaisuudesta on yksi suomalaisen yhteiskunnan peruspilareista sekä isommissa että pienemmissä asioissa. Epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa katkeruutta ja horjuttaa luottamusta esimerkiksi yhteiskunnan päätöksentekoon. Tällä hetkellä Oulun Veden näkemys on se, että asemakaavan ulkopuolisen alueen liittymisperusteet eivät ole epäoikeudenmukaisia.