Huh, huh tätä hellettä

Kuu­lui­sat Kui­va­nie­men mark­ki­nat oli­vat vii­kon­lop­pu­na. Oli väkeä ja tar­jon­taa. Hat­tua pitää nos­taa tal­koo­lai­sil­le. Se on iso rypis­tys. Kum­mas­ti löy­tyy tal­koo­lai­sia, jot­ka avus­ta­vat jär­jes­te­lyis­sä. Paah­ta­va hel­le kyl­lä rajoit­ti väki­mää­rää, kun ei jak­sa liik­kua ja katel­la. Oli kyl­lä lai­tet­tu istui­mia muka­vas­ti, että voi huilata.

Tar­jon­taa oli, ei näläs­sä eikä janos­sa tar­vin­nut olla. Ne makeat muu­rik­ka­lä­tyt ja kokin keit­tä­mä lohi­sop­pa oli­vat päi­vän koho­koh­ta – jak­soi taas taa­per­taa. Ohjel­ma oli koko per­heel­lem­me sopivaa.

Pie­ne­nä mii­nuk­se­na, jos jotain haluai­sim­me mai­ni­ta: mis­sä oli­vat pai­kal­li­set lau­la­jat, hei­tä käsit­tääk­sem­me on mel­koi­nen jouk­ko. Orkes­te­ris­sa lau­la­nei­ta nai­sia ja mie­hiä usei­ta, ei tai­da kym­me­nen riit­tää. Eikö joku­kaan olis voi­nut luraut­taa muu­ta­man bii­sin koti­kon­nuil­laan, mut­ta jos­pa ensi kesänä?

Koko­nai­suu­te­na muka­va vii­kon­lop­pu, ja ilta­hum­pal­lak­ki hiki vir­ta­si. Tulem­me ensi kesä­nä­kin Kui­va­nie­men mark­ki­noil­le. Se on kesän kohokohta.

Tul­tiin mel­ko kaukaa