Har­ras­tuk­ses­ta iloa arkeen

Nuor­ten lii­kun­ta­mää­rät ovat vähen­ty­neet vii­meis­ten vuo­sien aika­na huo­mat­ta­vas­ti. Vain nel­jän­nes lap­sis­ta ja nuo­ris­ta liik­kuu päi­vit­täin lii­kun­ta­suo­si­tus­ten mukai­ses­ti. Olem­me sitä miel­tä, että jokai­sel­la nuo­rel­la pitäi­si olla edes yksi liikuntaharrastus. 

Nuo­ren vii­koit­tai­nen har­ras­tus kehit­tää mie­len­ter­veyt­tä ja lii­kun­ta­tai­to­ja. Har­ras­tuk­sis­ta saa vah­vo­ja kave­ri­suh­tei­ta, joi­den myö­tä myös yhteis­työ­tai­dot para­ne­vat. Jos nuo­rel­la on har­ras­tus, kaik­ki vapaa-aika ei mene peli­ko­neel­la pelaa­mi­seen. Var­sin­kin kil­pai­lu­ta­son har­ras­tuk­sis­sa oppii myös käsit­te­le­mään tun­tei­ta onnis­tu­mis­ten ja epä­on­nis­tu­mis­ten myötä. 

Yksi syy nuor­ten mie­len­ter­vey­son­gel­miin ja yksi­näi­syy­teen voi olla liik­ku­mat­to­muus. Liik­ku­mat­to­muus nuo­re­na kos­tau­tuu hel­pos­ti van­hem­pa­na, esim. lii­kun­ta­ra­joit­tei­na. Tämän ja lukui­sien mui­den syi­den vuok­si kan­nus­tam­me nuo­ria liikkumaan.

Har­ras­tuk­ses­sa käy­mi­sen tuli­si olla kivaa. Sik­si kan­nat­taa vali­ta itsel­le mie­lui­nen lii­kun­ta­muo­to ja –poruk­ka. Vaik­ka har­ras­tuk­seen mene­mi­nen ei tun­nu aina mie­lui­sal­ta, kan­nat­taa miet­tiä, mitä posi­tii­vis­ta se antaa arkeen. 

Oona, Oli­via ja Julia, 8a Val­ta­rin koulu