Kui­va­nie­men nuo­ri­so­seu­ran isoon saliin oli ase­tel­tu per­jan­taik­si pit­kä val­koi­sel­la suo­ja­pa­pe­ril­la pei­tet­ty pöy­tä. Illan mit­taan pöy­tä täyt­tyi pape­reis­ta, kynis­tä, lei­ma­si­mis­ta, lii­mois­ta, pal­je­teis­ta, nau­hois­ta ja muus­ta iha­nas­ta til­pe­höö­ris­tä, sekä tie­tys­ti ihmi­sis­tä ja iloi­ses­ta puheen­so­ri­nas­ta. Salin lai­doil­la oli kak­si askar­te­lu­tar­vi­ke­myy­jää, joi­den pöy­dis­tä saat­toi käy­dä osta­mas­sa lisää tar­vik­kei­ta. Vie­rei­seen huo­nee­seen oli ase­tel­tu pie­nem­pi pöy­tä, joka pur­susi mus­tei­ta, lei­ma­si­mia ja…