Ennen kil­pai­lua oli jo tie­dos­sa, kuka tulee vali­tuk­si. Sik­si voit­ta­jaa oli voi­mak­kaas­ti masi­noi­tu etu­kä­teen jul­ki­suu­teen eri mediois­sa. Se ei kui­ten­kaan ollut paras Suo­men valin­ta. Par­haat jäi­vät ulko­puo­lel­le. Eivät pääs­seet miten­kään esille. 

Län­si­mais­ta ajat­te­lua, ja loo­gis­ta päät­te­lyä eri­to­ten, on hal­lin­nut jo antii­kin ajoil­ta periy­ty­vä dua­lis­mi, näke­mys, että jokin asia joko on ole­mas­sa täs­sä maa­il­man­kaik­keu­des­sa tai ei ole. Tähän perus­tu­vat jo Aris­to­te­leen muo­toi­le­mat syl­lo­gis­mit: esim. jos A=B ja B=C, niin A=C. Ja täs­tä raken­tuu myös mate­ma­tiik­ka: 2+3=5 on tot­ta kai­kis­sa kuvi­tel­ta­vis­sa ole­vis­sa olo­suh­teis­sa ja maa­il­mois­sa. Loo­gi­ses­ti muu­ten ei voi olla.