Maa­nan­tai 31.10. noin klo 8. Sii­ka­saa­ren tiel­lä käve­li kyl­mis­sään pal­jain sää­rin ten­na­reil­la vähäi­sin vaa­te­tuk­sin. Kysees­sä oli nuo­ri vie­ras­maa­lai­nen tyt­tö toi­nen sil­mä muki­loi­tu­na. Hän kyse­li kän­nyk­kää saa­dak­seen soi­tet­tua kave­ril­leen. Sanoi tul­leen­sa per­jan­tai­na Ouluun ja nyt ei tien­nyt mis­sä on. 

Parii­sin 2015 juh­lal­li­ses­ta ilmas­to­ko­kouk­ses­ta on kulu­nut jo vuo­sia. Lähes kaik­ki YK:n jäsen­maat lupau­tui­vat hil­li­tä osal­taan hii­li­diok­si­din pitoi­suu­den nousua ilma­ke­häs­sä. Ainoat mer­kit­tä­vät sopi­mus­ta vas­tus­ta­neet maat oli­vat Turk­ki ja Iran.

Muu­ten, se Jak­ku­ky­län murs­ke­mont­tu on Haka­kan­kaas­sa. Ja maan­tie on val­tion. Auto­mie­het mak­sa­vat polt­toai­ne­ve­roi­na hui­mat raha­sum­mat sekä tulo­ve­rot ym. kulut. Että se sii­tä kateudesta.

Pos­ti­laa­ti­kos­ta tup­sah­ti mie­lui­sa kut­su juh­li­maan 70-vuo­tis­päi­vää lähei­sen kera kirk­ko­mes­suun ja juh­la­kah­veil­le seu­ra­kun­ta­kes­kuk­seen 23.10. Oli­pa lys­ti tava­ta enti­siä kou­lu- ja kylä­tut­tu­ja taka­vuo­sil­ta ja lap­suus­ajoil­ta­kin. Muis­tel­tiin aiko­ja enti­siä ja asioi­ta, joi­ta ennen ei ollut ja ennen oli.

Autoil­les­sa syk­syn mit­taan Hau­ki­pu­taan Joke­lan­tiel­lä olen huo­mioi­nut miten arvok­kaan näköi­nen pytin­ki, Hau­ki­pu­taan enti­nen Kes­kus­kan­sa­kou­lu, pik­ku­hil­jaa mure­ni sorakasaksi. 

Vähän hai­kein mie­lin itse­kin mie­tis­ke­lin, eikö sil­le sit­ten kui­ten­kaan löy­ty­nyt mie­le­käs­tä käyt­töä. Oli­han se tosin jo muu­ta­man vuo­den sei­so­nut sii­nä tyh­jän pant­ti­na, mut­ta kuitenkin.

Olen kir­joit­ta­nut Ran­ta­poh­jaan muu­ta­mia artik­ke­lei­ta Ii-nimes­tä, mitä kiel­tä se on ja mitä se tarkoittaa.