-
Viikatemestari Jaakko Heikkinen kallitsemassa viikatetta pajassaan Kiimingissä rautasillan korvassa. Jaakko oli taitava seppä. Etenkin hänen tekemät puukot olivat kuuluisia. Kuvanveistäjä, professori Oskari Jauhiainen piirsi sukulaismiehelleen Jaakolle puukon tupen mallin.
Kuva Lauri Heikkinen.
- Kiiminki-seuran viiri.
Suomalaisen puukon historia ulottuu kivakaudelle saakka. Lyhyen pronssikauden jälkeen seuranneella rautakaudella puukkomme kehittyi saavuttaen nykyisen muotonsa vasta 1300-luvulla.
Puukon historiaa on kartoitettu maalöytöjen perusteella. Hautalöydöt ovat olleet lähinnä arvokkaita korupuukkoja, joita on laitettu vain mahtimiesten hautoihin. Ne olivat yleensä suurikokoisia verrattuna nykyisiin puukkoihin. Tavallisen kokoisia muinaispuukkoja ei ole juurikaan löytynyt.
Rautaesineet ovat ruostuvia ja maassa pitkään olleina hävinneet kokonaan tai syöpyneet vaikeasti tunnistettaviksi. Noin 70 vuotta Mikkosen 425 vuotta vanhalla asuinkentällä maata kuokkineena olen poiminut talteen kaiken eteen ilmestyneen raudan. Esittelykuvaan ovat päässeet maasta löydetyt maaseppien takomat vanhat puukon terät. Rohkenen arvioida, että löydöt ovat neljältä eri vuosisadalta. Kaikki suomalaisen puukon terämallit ovat edustettuina: keikkakärkinen, laskeva‑, kaareva- ja suorahamarinen, luokitus Anssi Ruusuvuoren mukaan.
Tunnettuja historiallisia malleja ovat esimerkiksi Kainuun puukko, Toijalan puukko, pohjalaispuukot ja Pohjanmaan hattutuppipuukot. Keräilyharrastuksen olen pyrkinyt rajaaman hattupäihin ja timpurinpuukkoihin.
Hattutuppi on keskiajalta periytyvä tuppityyppi, jossa erillinen hattuosa estää puukkoa putoamasta tupesta. Tavanmaisempi tuppi on ns. kitkatuppi, jossa puukko pysyy kiilamaisen muodon ja kitkan avulla. Esiteltävät hattutupet on tehty paksusta naudan parkkinahasta keskeltä takaa saumaten ilman puulestiä.
Yksi puukoista on tunnistettavissa Vöyrin puukoksi tupen peilissä olevista S‑kirjaimen muotoisista koristekuviosta. Puukko on vuodelta 1865. Muissa hattutupeissa on omistajien monogrammeja ja vuosilukuja 1800-luvulta, mutta eivät ole alueellisesti yhtä tarkasti paikannettavissa. Voidaan vaan todeta, että hattutuppipuukot olivat yleisiä koko 1800-luvun Suomen länsirannikolla, kuten myös Pohjanlahden toisellakin puolen.
Kiiminkiläissyntyinen kuvanveistäjä, akateemikko Oskari Jauhiainen (1911–1990), muodon mestari ja vuolemisen huippuosaaja, oli syventynyt puukon valmistamiseen jo poikasena ja palannut tähän harrastukseensa varttuneella iällä.
Oskarin lapsuuden maisemissa kulki kahdesti vuodessa uittoporukka, joille puukko oli välttämätön työväline. Tukkilaisten tuppihoidot olivat enimmäkseen ”maatiaistyyppisiä”. Miehet, joiden kupeella näitä kotitekoisia puukkoja keikkui, olivat etupäässä molemmista Kiimingeistä, mutta saattoi heitä olla joen alkulähteiltä Puolangalta ja jokisuulta Haukiputaalta.
Oskarin lapsuuden mielikuvissa oli perushahmo puukosta, jota hän kehitteli siten, ettei puukkoa liitettäisi junkkarikauteen. Veriura, keikkakärki ja riippakahva eivät kuuluneet Oskarin puukkoon. ”Koristelussa olen pyrkinyt tuomaan esiin jotakin lämmintä, kotoista, mielisin sanoa melkein herttaista tuntua. Puukko oli rauhanomaiseen käyttöön tehty”. Oskari nimesi oman mallinsa ”Kiiminki-jokivarren malliksi”.
Suunnittelemansa puukon tekemisen yksinoikeuden Jauhiainen antoi velipuolilleen, neljännen polven seppämestareille Eemelille (1912–1989 ja Jaakolle (1919–1992). Veljesten isä oli Isoseppä Iisakki Heikkinen (1877–1964). Iisakki oli syntynyt Suomussalmella ja monen välietapin jälkeen asettunut paikoilleen vuonna 1910 Kiiminkiin Koitelin maisemiin.
Oskari arvosti veljesten korutonta, mutta taidokasta taontaa ja eritoten Eemelin hienostunutta tupentekotaitoa. Vuonna 1983 syntyi idea tehdä yhteinen lahjapuukko 60 vuotta täyttävälle presidentti Mauno Koivistolle. Oskari toimitti muistopuukon maan isälle ja liitti puukon mukaan avoimen kirjeen, jossa kertoi lahjapuukon syntyhistoriasta ja toivoi myös, että puukko muistuttaisi presidenttiä vanhasta suomalaisesta käsityötaidosta.
Kiiminki-Seura r.y. aloitti vuoden 2021 syyskuussa Rantapohjassa Kuukauden esine ‑teeman mukaisen juttusarjan. Pääsääntöisesti kuukausittain ilmestyvässä jutussa esitellään vanhoja esineitä ja työkaluja sekä kerrotaan niiden käyttötarkoituksesta. Vuoden 2025 loppuun mennessä on esittelyssä ollut 40 Kuukauden esinettä.
Tämän vuoden 2026 tammikuussa esittelyssä oli Päre ja traanilamppu, muinaiset valon tuojat. Helmikuussa Suutarinsilmä ja työhevonen kippurakärkisten ajalta. Nyt esittelyssä on Pohjanmaan hattupäät ja Kiiminki-jokivarrenpuukot.
Kaikki juttusarjan Kuukauden esineet juttuineen on luettavissa Rantapohjan nettisivuilta, sekä Kiiminki-Seuran nettisivuilta kiiminkiseura.fi.
Kiiminki-Seura on perustettu 1999. Yhdistyksen toimialueena on Oulun kaupungin suuralueet Kiiminki ja Jääli, eli entisen Kiimingin kunnan alue.
Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on mm. kotiseututietouden lisääminen, kotiseutuhengen ylläpitäminen ja omatoimisuuden voimistaminen sekä kotiseudun kulttuurien vaaliminen ja edistäminen.
– Perinnetietouden ylläpitäminen ja julkaiseminen on Kiiminki-Seuran yksi tärkeä toimintamuoto, kertoo yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja Matti Kontio.
Juttusarjan kuukauden esineen esittelee asian harrastaja ja johtokunnan jäsen Eino Mikkonen. Kiiminki-Seuran muut johtokunnan jäsenet ovat Aila Berg, Leena Huhanantti, Eero Huttula, Pertti Kutilainen, Matti Pöyry, Maisa Ruokola ja Anu Uusitalo.
Kiiminki-Seura järjestää avoimen yelisötilaisuuden Oulun kaupungin palveluverkkoselvityksestä keskiviikkona 25.3. kello 17 Kiimingin kirjaston Sykesalissa. Tilaisuuteen on kutsuttu Kiiminki–Jääli alueen kaupunginvaltuutetut.
Eino Mikkonen
Lähteet: Anssi Ruusuvuori: Puukon Historia 2009, Osuuspankkilehti 3/1980, Reijo Heikkinen: Piirteitä kuvanveistäjä, akateemikko Oskari Jauhiaisen elämästä. Kuukauden esine: Hattutuppipuukot Eino Mikkosen yksityiskokoelma, Kiiminki-jokivarrenpuukot Tapio ja Lauri Heikkisen yksityiskokoelmat.





