Lyp­sy­leh­mis­tä liha­kar­jaan, luo­mus­ta polt­to­pui­hin – Taka­lon tila on muun­tau­tu­nut tar­peen mukaan

Taka­lon tilan piha­tos­ta kur­kis­te­lee rivi vaa­lei­ta kiha­ra­päi­siä cha­ro­lais-leh­miä. Kii­min­gin Hut­tu­ky­läs­sä sijait­se­val­la alku­kas­va­tus­ti­lal­la on vii­ti­sen­kym­men­tä emo­leh­mää, hie­hot ja vasi­kat mukaan lukien yhteen­sä 66 päätä. 

Tilan isän­tä Han­nu Hut­tu­la tote­aa, että muu­tos 17 leh­män lyp­sy­ti­las­ta liha­kar­ja­ti­lak­si oli hyvä ratkaisu. 

– Lop­pu­ke­säs­tä 2005 aloim­me ostaa cha­ro­lai­sia. Ne pär­jäi­li­vät liha­kar­jaan siir­ty­mis­kuu­kausien ajan nahis­te­le­mat­ta ayrs­hi­re-hie­ho­jen kans­sa ulko­ti­lois­sa. Vuon­na 1983 val­mis­tu­neen nave­tan par­ret alkoi­vat käy­dä ahtaik­si leh­mil­le ja vasi­koi­den tilat­kin oli­vat aika pie­net. Kos­teus­kin söi nave­tan raken­tei­ta, joten pää­dyim­me van­hem­pie­ni kans­sa vaih­ta­maan koko­naan liha­kar­jaan ja raken­ta­maan pihaton. 

Nave­tas­ta on sit­tem­min puret­tu par­ret pois ja teh­ty tilal­le kar­si­noi­ta cha­ro­lais­hie­ho­jen kas­va­tus­ti­loik­si. Suku­pol­ven­vaih­dos tilal­la teh­tiin vuon­na 2014.

– Sis­kot läh­ti­vät muil­le aloil­le, joten minä pää­tin jat­kaa tilaa. Jat­ka­mi­seen vai­kut­ti, että vaa­ti­vam­mas­ta lyp­sy­kar­jas­ta oli luo­vut­tu. Lyp­sy­kar­ja vaa­tii aamu- ja ilta­lyp­syt tark­kaan kel­lon­ai­kaan, liha­kar­ja­ti­lal­la työ­ai­kaa voi enem­män muo­ka­ta mie­lei­sek­seen, Hut­tu­la kertoo. 

Hut­tu­ky­läs­sä oli vie­lä 1990-luvun alus­sa aina­kin 17 mai­to­ti­laa. Nykyi­sin siel­lä on Taka­lon tilan lisäk­si toi­nen liha­kar­ja­ti­la ja yksi lam­mas­ti­la. Maa­ti­lat ovat vähen­ty­neet, mut­ta Hut­tu­la on hyvil­lään, että lähi­seu­dul­la myös muu­ta­mis­sa tyh­jil­lään olleis­sa nave­tois­sa on nyt uut­ta elämää.

– On hyvä, että laa­je­ne­vien tilo­jen ei tar­vit­se vält­tä­mät­tä raken­taa uusia tilo­ja, vaan he voi­vat vuo­kra­ta jo ole­mas­sa olevia. 

Kar­jan­kas­va­tuk­sen ohel­la Taka­lon tila myy polt­to­pui­ta Hal­ko­lii­te­ri-sivus­ton kautta.

– Polt­to­puu­ta on myy­ty jon­kin ver­ran jo pari­kym­men­tä vuot­ta, mut­ta vii­me vuo­si­na mää­rä on kas­va­nut. Nyt puu­ta menee sato­ja kuu­tioi­ta vuodessa. 

Polt­to­pui­den teon Han­nu Hut­tu­la aloit­taa isän­sä kans­sa helmi-maaliskuussa. 

– Polt­to­pui­den teko jat­kuu huh­ti­kuul­le. Myyn­ti on vilk­kaim­mil­laan syys-loka­kuus­sa. Tam­mi­kuu oli hil­jais­ta, mut­ta nyt puu­ta on taas kysyt­ty. Osta­jis­sa on pal­jon vakio­asiak­kai­ta, mut­ta aina on myös uusia kyselijöitä. 

Nyt on meneil­lään vuo­den rau­hal­li­sin aika. Vii­me aiko­jen pak­ka­set eivät cha­ro­lais-rans­kat­ta­ria het­kau­ta, mut­ta tuo­vat muu­toin hie­man lisä­työ­tä tilalle.

– Pak­ka­sel­la pitää enem­män miet­tiä, miten saa pidet­tyä sisä­käy­tä­vät puh­taa­na. Myös juo­ma­kup­pien sula­na pitä­mi­seen on kiin­ni­tet­tä­vä huomiota. 

Tilan vuo­den­kier­ros­sa huh­ti- ja tou­ko­kuu ovat poikimiskuukaudet.

– Olem­me asen­ta­neet navet­taan kol­me val­von­ta­ka­me­raa, joten poi­ki­mis­ten alka­mis­ta voi seu­ra­ta puhe­li­mes­ta. Koi­tam­me saa­da leh­män kar­si­naan ennen poi­ki­mis­ta. Poi­ki­mi­sen jäl­keen pitää huo­leh­tia, että vasik­ka pää­see mah­dol­li­sim­man nopeas­ti tis­sil­le. Paras­ta on, kun vasik­ka saa ensim­mäi­sen vuo­ro­kau­den aika­na muu­ta­man lit­ran mai­toa, se var­mis­taa sen henkiinjäämisen. 

Cha­ro­lai­set ovat rau­hal­lis­ta, iso­ko­kois­ta ja pit­käi­käis­tä kar­jaa. Yksi tilan cha­ro­lai­sis­ta lai­tet­tiin pois vas­ta 17-vuo­ti­aa­na. Vas­ta­syn­ty­neen vasi­kan pai­no on kes­ki­mää­rin vajaat 50 kiloa. 

– Meil­lä pun­ni­tuis­ta vas­ta­syn­ty­neis­tä pai­na­vin on ollut 72 kiloa, kevein 27 kiloa. Kun vasi­kat läh­te­vät meil­tä 5–7 kuu­kau­den ikäi­si­nä, on nii­den pai­no 350–400 kiloa. 

Kesä menee peltoviljelyssä. 

– Tilal­la on yhteen­sä 80 heh­taa­ria omia ja vuo­krat­tu­ja pel­to­ja. Olim­me välil­lä kym­me­ni­sen vuot­ta luo­mu­ti­la­na, sil­loin pel­toa­laa oli enim­mil­lään 110 hehtaaria. 

Tila luo­pui luo­mu­vil­je­lys­tä, kos­ka monet pel­lot alkoi­vat men­nä huonotuottoisiksi.

– Luo­mu­tar­kas­tuk­set oli­vat stres­saa­via ja pel­loil­la alkoi kas­vaa leh­mil­le kel­paa­mat­to­mia rik­ka­kas­ve­ja. Kun luo­vuim­me luo­mus­ta, lai­toim­me pel­loil­le Roun­dup­pia, jot­ta saim­me rik­ka­kas­vit pois ja tuo­ton paremmaksi. 

Luo­mus­ta luo­vut­tu­aan Hut­tu­la sai luo­pua kau­em­pa­na tilas­ta ole­vis­ta vuokrapelloistaan.

– On sitä hel­pom­paa, mitä enem­män pel­lot ovat sum­pus­sa pie­nel­lä alalla. 

Kesäl­lä kar­ja lai­dun­taa kah­del­la, yhteen­sä noin 5,5 heh­taa­rin laitumella.

– Leh­mät jae­taan kah­del­le lai­tu­mel­le, jois­sa molem­mis­sa on oma sii­tos­son­ni. Toi­nen lai­dun on tien, toi­nen joen puo­lel­la. Son­ne­ja ei saa pääs­tää samal­le lai­tu­mel­le, muu­ten voi­si men­nä tap­pe­luk­si ja loukkaantumisiksi. 

Syk­syn mit­taan läh­te­vät par­haa­seen poi­ki­mi­sai­kaan kevääl­lä syn­ty­neet vasi­kat Taka­lon alku­kas­va­tus­ti­lal­ta muil­le tiloille. 

– Samal­la ker­taa voi läh­teä pari­kym­men­tä vasik­kaa. Auto hakee vasi­kat kyy­tiin. Toi­si­naan saa tais­tel­la, että ne saa­daan autoon. Muu­ta­mat syk­syl­lä syn­ty­neet vasi­kat läh­te­vät kevääl­lä. Hyvik­si havait­tu­jen emo­jen vasi­koi­ta saa­te­taan nykyi­sin kas­vat­taa itse emoik­si asti, jot­ta on vara pis­tää pois huo­nok­si men­nei­tä van­ho­ja emo­ja, eikä toi­saal­ta tar­vit­se ostaa hie­ho­ja muu­al­ta, Hut­tu­la kertoo.