- Isokokoiset charolaiset ovat luonteeltaan rauhallisia. Lähes kaikki Takalon tilan charolaiset ovat sarvettomia. Kuva: Tuija Järvelä-Uusitalo
Takalon tilan pihatosta kurkistelee rivi vaaleita kiharapäisiä charolais-lehmiä. Kiimingin Huttukylässä sijaitsevalla alkukasvatustilalla on viitisenkymmentä emolehmää, hiehot ja vasikat mukaan lukien yhteensä 66 päätä.
Tilan isäntä Hannu Huttula toteaa, että muutos 17 lehmän lypsytilasta lihakarjatilaksi oli hyvä ratkaisu.
– Loppukesästä 2005 aloimme ostaa charolaisia. Ne pärjäilivät lihakarjaan siirtymiskuukausien ajan nahistelematta ayrshire-hiehojen kanssa ulkotiloissa. Vuonna 1983 valmistuneen navetan parret alkoivat käydä ahtaiksi lehmille ja vasikoiden tilatkin olivat aika pienet. Kosteuskin söi navetan rakenteita, joten päädyimme vanhempieni kanssa vaihtamaan kokonaan lihakarjaan ja rakentamaan pihaton.
Navetasta on sittemmin purettu parret pois ja tehty tilalle karsinoita charolaishiehojen kasvatustiloiksi. Sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin vuonna 2014.
– Siskot lähtivät muille aloille, joten minä päätin jatkaa tilaa. Jatkamiseen vaikutti, että vaativammasta lypsykarjasta oli luovuttu. Lypsykarja vaatii aamu- ja iltalypsyt tarkkaan kellonaikaan, lihakarjatilalla työaikaa voi enemmän muokata mieleisekseen, Huttula kertoo.
Huttukylässä oli vielä 1990-luvun alussa ainakin 17 maitotilaa. Nykyisin siellä on Takalon tilan lisäksi toinen lihakarjatila ja yksi lammastila. Maatilat ovat vähentyneet, mutta Huttula on hyvillään, että lähiseudulla myös muutamissa tyhjillään olleissa navetoissa on nyt uutta elämää.
– On hyvä, että laajenevien tilojen ei tarvitse välttämättä rakentaa uusia tiloja, vaan he voivat vuokrata jo olemassa olevia.
Karjankasvatuksen ohella Takalon tila myy polttopuita Halkoliiteri-sivuston kautta.
– Polttopuuta on myyty jonkin verran jo parikymmentä vuotta, mutta viime vuosina määrä on kasvanut. Nyt puuta menee satoja kuutioita vuodessa.
Polttopuiden teon Hannu Huttula aloittaa isänsä kanssa helmi-maaliskuussa.
– Polttopuiden teko jatkuu huhtikuulle. Myynti on vilkkaimmillaan syys-lokakuussa. Tammikuu oli hiljaista, mutta nyt puuta on taas kysytty. Ostajissa on paljon vakioasiakkaita, mutta aina on myös uusia kyselijöitä.
Nyt on meneillään vuoden rauhallisin aika. Viime aikojen pakkaset eivät charolais-ranskattaria hetkauta, mutta tuovat muutoin hieman lisätyötä tilalle.
– Pakkasella pitää enemmän miettiä, miten saa pidettyä sisäkäytävät puhtaana. Myös juomakuppien sulana pitämiseen on kiinnitettävä huomiota.
Tilan vuodenkierrossa huhti- ja toukokuu ovat poikimiskuukaudet.
– Olemme asentaneet navettaan kolme valvontakameraa, joten poikimisten alkamista voi seurata puhelimesta. Koitamme saada lehmän karsinaan ennen poikimista. Poikimisen jälkeen pitää huolehtia, että vasikka pääsee mahdollisimman nopeasti tissille. Parasta on, kun vasikka saa ensimmäisen vuorokauden aikana muutaman litran maitoa, se varmistaa sen henkiinjäämisen.
Charolaiset ovat rauhallista, isokokoista ja pitkäikäistä karjaa. Yksi tilan charolaisista laitettiin pois vasta 17-vuotiaana. Vastasyntyneen vasikan paino on keskimäärin vajaat 50 kiloa.
– Meillä punnituista vastasyntyneistä painavin on ollut 72 kiloa, kevein 27 kiloa. Kun vasikat lähtevät meiltä 5–7 kuukauden ikäisinä, on niiden paino 350–400 kiloa.
Kesä menee peltoviljelyssä.
– Tilalla on yhteensä 80 hehtaaria omia ja vuokrattuja peltoja. Olimme välillä kymmenisen vuotta luomutilana, silloin peltoalaa oli enimmillään 110 hehtaaria.
Tila luopui luomuviljelystä, koska monet pellot alkoivat mennä huonotuottoisiksi.
– Luomutarkastukset olivat stressaavia ja pelloilla alkoi kasvaa lehmille kelpaamattomia rikkakasveja. Kun luovuimme luomusta, laitoimme pelloille Rounduppia, jotta saimme rikkakasvit pois ja tuoton paremmaksi.
Luomusta luovuttuaan Huttula sai luopua kauempana tilasta olevista vuokrapelloistaan.
– On sitä helpompaa, mitä enemmän pellot ovat sumpussa pienellä alalla.
Kesällä karja laiduntaa kahdella, yhteensä noin 5,5 hehtaarin laitumella.
– Lehmät jaetaan kahdelle laitumelle, joissa molemmissa on oma siitossonni. Toinen laidun on tien, toinen joen puolella. Sonneja ei saa päästää samalle laitumelle, muuten voisi mennä tappeluksi ja loukkaantumisiksi.
Syksyn mittaan lähtevät parhaaseen poikimisaikaan keväällä syntyneet vasikat Takalon alkukasvatustilalta muille tiloille.
– Samalla kertaa voi lähteä parikymmentä vasikkaa. Auto hakee vasikat kyytiin. Toisinaan saa taistella, että ne saadaan autoon. Muutamat syksyllä syntyneet vasikat lähtevät keväällä. Hyviksi havaittujen emojen vasikoita saatetaan nykyisin kasvattaa itse emoiksi asti, jotta on vara pistää pois huonoksi menneitä vanhoja emoja, eikä toisaalta tarvitse ostaa hiehoja muualta, Huttula kertoo.




