Kuu­kau­den esi­ne: Lei­pä­juus­ton paistolauta

Juus­to­ja on val­mis­tet­tu ammoi­sis­ta ajois­ta läh­tien. Val­mis­tus­ta­pa on poh­jim­mil­taan sama kuin tuhat­kun­ta vuot­ta sit­ten, tek­nii­kois­sa on toki tapah­tu­nut muu­tok­sia. Ensim­mäi­set kir­jal­li­set mai­nin­nat suo­ma­lai­ses­ta juus­ton val­mis­tuk­ses­ta ovat 1500-luvulta.

Talon­poi­kai­sen juus­ton val­mis­tus alkoi siten, että padas­sa läm­mi­tet­tiin tuo­ret­ta mai­toa, jota yhteen juus­toon tar­vit­tiin 8–10 lit­raa. Juok­sut­ti­me­na käy­tet­tiin puh­dis­tet­tua, suo­lat­tua, kui­va­na säi­ly­tet­tyä juot­to­va­si­kan juok­su­ma­haa eli makoa. Sen käyt­tö oli kah­den­lai­nen: se pan­tiin sel­lai­se­naan juok­su­tet­ta­vaan mai­toon tai sitä lio­tet­tiin vedes­sä, jota sekoi­tet­tiin mai­toon. Jäl­kim­mäi­nen tapa oli käy­tös­sä Mik­ko­sel­la 1950-luvul­la. Näin muis­te­li sis­ko­ni Rai­li. 1960-luvul­la tuli­vat käyt­töön syn­teet­ti­ses­ti val­mis­te­tut juus­ton juoksuttimet. 

Pataa häm­men­net­tiin kau­hal­la tai hut­tu­vis­pi­läl­lä ja käden­läm­pöi­sek­si kuu­men­tu­nut mai­to alkoi vähi­tel­len juok­set­tua, kun kaseii­ni erkau­tui heras­ta. Padan poh­jal­le ker­ty­nyt aines kokoil­tiin käsin puris­tel­tui­na möyk­kyi­nä kehään, pie­neen neli­kul­mai­seen laa­tik­koon, mis­sä pai­nel­tiin vii­mei­set herat irti. Puris­tet­tu juus­to suo­lat­tiin ja pan­tiin orrel­le tai juus­to­häk­kiin kui­vu­maan. Näin syn­tyi var­si­nais­suo­ma­lai­nen kehäjuusto. 

Poh­jan­maan ja Kai­nuun aluei­den talon­poi­kai­sen lei­pä­juus­ton teos­sa mas­sa kokoil­tiin ensin mata­lan pyö­reän vii­li­py­tyn pääl­le, mis­sä hera puser­ret­tiin mah­dol­li­sim­man tark­kaan pois. Tämän jäl­keen juus­to­mas­sa nos­tet­tiin juus­to­lau­dal­le ja tapu­tel­tiin sii­nä isoh­kon lei­vän muotoiseksi. 

Lau­ta juus­toi­neen tuet­tiin sit­ten kal­lel­leen tak­ka­tu­len lois­tee­seen pais­tu­maan. Lau­taa tar­peen mukaan kään­net­täes­sä juus­to kyp­syi tasai­ses­ti kum­mal­ta­kin puo­lel­ta. Tulen lois­tees­sa pin­nal­le kihon­nut ras­va muo­dos­ti jääh­tyes­sään reiät­tö­män, kon­ser­voi­van ker­rok­sen, joka estää bak­tee­rit teke­mäs­tä tuho­jaan. Kui­vat­tu­na lei­pä­juus­to saat­toi säi­lyä hyvä­nä vuo­si­kausia. Mui­noin hyvi­nä mai­to­ke­si­nä juus­to­ja teh­tiin run­saas­ti ja nau­tit­tiin sit­ten tal­vel­la mai­dot­to­ma­na aikana.

Kuu­kau­den esi­neen esit­te­lys­sä on kol­me juus­ton­pais­to­lau­taa. Ensim­mäi­se­nä on pui­nen juus­to­lau­ta, jon­ka ympä­ril­lä on mata­lan reu­nuk­sen muo­dos­ta­va rau­ta­van­ne. Pais­to­pin­ta on teh­ty yhdes­tä puus­ta. Taak­se on kiin­ni­tet­ty puu­ta­pil­la kol­mi­jal­kai­nen teli­ne, jon­ka varas­sa lau­taa voi­tiin pyö­rit­tä tak­ka­tu­len edes­sä. Lau­ta on koti­ke­koi­nen, hal­kai­si­jal­taan 28 cm ja nik­ka­roi­tu koi­vu­puus­ta. Koi­vu oli­kin paras mate­ri­aa­li, sil­lä havu­pui­ses­ta saat­toi kiho­ta makua juustoon. 

Toi­nen juus­to­lau­ta on kau­niis­ti kuk­ka-aihein koris­te­veis­tet­ty. Pyö­reän lau­dan taka­na on kol­mi­jal­kai­sen teli­neen kiin­ni­tys­ta­pin rei­kä. Itse teli­ne on ajan saa­tos­sa kadon­nut. Pais­tin­lau­ta on teh­ty kah­des­ta osas­ta. Kes­kel­le on syn­ty­nyt iso rako kui­vu­mi­sen ja kutis­tu­mi­sen seu­rauk­se­na. Hal­kai­si­ja on 35 cm. Lau­dan taak­se on veis­tet­ty omis­ta­jan mono­gram­mi ja vuo­si­lu­ku 1909. 

Kol­man­te­na on esit­te­lys­sä Rau­ha-äidin pyö­reäh­kö, pui­nen juus­to­lau­ta, joka on teh­ty kah­des­ta eril­li­ses­tä osas­ta. Juus­to­lau­ta on pal­jos­sa käy­tös­sä reu­noil­taan kars­toit­tu­nut ja pala­nut. Lau­dan taka­na ole­va käden­si­ja on kiin­ni­tet­ty lau­taan rau­ta­nau­loin. Käden­si­ja sitoo eril­li­set pais­tin­pin­nan osat toi­siin­sa. Pais­tin­lau­dan suu­rin hal­kai­si­ja on 35 cm. Käyt­tö­ai­ka osu­nee vuo­sien 1944 ja 1974 väli­sel­le ajalle. 

Rai­li-sis­ko muis­ti vie­lä, kuin­ka 1950-luvul­la Mik­ko­sel­la kui­va­tut lei­pä­juus­tot tal­len­net­tiin jyvä­hin­ka­loon. Rii­hi­kui­van vil­jan seas­sa juus­to säi­lyi erin­omai­ses­ti, vaik­ka koko tal­ven. Paras­ta herk­kua oli kui­va­tet­tu lei­pä­juus­to, joka paloi­tel­tu­na kei­tet­tiin juus­to­kei­tok­si tai hiil­lok­sel­la uudel­leen käris­tet­tiin peh­meäk­si. Käris­tet­täes­sä syn­tyi mitä her­kul­li­sin mai­to­ras­van tuoksu. 

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vuo­den 2021 syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Pää­sään­töi­ses­ti kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­ta. Syys­kuus­sa 2021 esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron länget. 

Vuo­den 2022 tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809, kesä­kuus­sa Lii­tu­pii­put, hei­nä­kuus­sa Suo­suk­set ja Sii­pi­vii­ka­te, mar­ras­kuus­sa Ploo­tu­lauk­ku 1768 ja ploo­tu ja jou­lu­kuus­sa Pläkkilyhty. 

Vuo­den 2023 hel­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Tulen­kul­jet­ta­jan pak­ku­la vuo­del­ta 1716, maa­lis­kuus­sa Raken­nus­kät­kö, ”Koti­va­kuu­tus” 1850-luvun tapaan, huh­ti­kuus­sa Täi­kam­pa, tou­ko­kuus­sa Rii­mu­ka­len­te­ri­ra­sia, kesä­kuus­sa Tyn­ny­ri­sa­ha, loka­kuus­sa Tuu­las­tus­vä­li­neet 1800-luvul­ta, mar­ras­kuus­sa Ryyp­py­ku­pit 1700 ja 1800-luvuil­ta ja jou­lu­kuus­sa Kupparinkoneet. 

Vuo­den 2024 tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Susi­ver­kon kat­kel­ma 1800-luvul­ta, hel­mi­kuus­sa Per­mi­luo­kit 1800-luvul­ta, maa­lis­kuus­sa Pari­re­ki hevos­ten aika­kau­del­ta, huh­ti­kuus­sa Pui­nen sar­vi­sa­tu­la, tou­ko­kuus­sa Pai­men­ty­tön hui­lu 1794, kesä­kuus­sa Pesu­ku­rik­ka ja pyyk­ki­lau­ta, syys­kuus­sa Juu­ri­saa­vi, loka­kuus­sa Palo­kek­si, mar­ras­kuus­sa Sili­tys­rau­dat, ”mui­nais­ta rau­taa”, jou­lu­kuus­sa Kah­vi­myl­lyt, kah­vi­kan­san historiaa.

Tämän vuo­den 2025 tam­mi­kuus­sa esit­te­lys­sä oli Kes­su­hak­ku­rit 1800-luvul­ta, hel­mi­kuus­sa Soke­ri­louk­ku, maa­lis­kuus­sa Suo­la­pul­lot ja suo­la­huh­ma­re tuo­hi­kult­tuu­rin ajal­ta, huh­ti­kuus­sa Pel­la­va­kal­pa ja häki­lä, tou­ko­kuus­sa Hii­ren­nak­ki ja kak­si muu­ta louk­kua. Nyt esit­te­lys­sä on Leipäjuustonpaistolauta.

Kii­min­ki-Seu­ra

– Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on mm. koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Perin­ne­tie­tou­den yllä­pi­tä­mi­nen ja jul­kai­se­mi­nen on Kii­min­ki-Seu­ran yksi tär­keä toi­min­ta­muo­to, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kon­tio.

Jut­tusar­jan kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Lee­na Huha­nant­ti, Eero Hut­tu­la, Pert­ti Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Mir­ja Mik­ko­nen ja Anu Uusi­ta­lo.

Kii­min­ki-Seu­ra jär­jes­tää yhteis­työs­sä kii­min­ki­läis­ten jär­jes­tö­jen ja yhdis­tys­ten kans­sa Kii­min­ki­päi­vät 9.-–10.8.2025, tori­päi­vä on lau­an­tai 9.8.

Läh­teet: Vil­ku­na Kus­taa, Mäki­nen Eino: Isien työ 1953, Kan­sal­lis­kir­jas­ton Finna.fi-palvelu. Kuu­kau­den esi­ne: Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma.