Kirk­ko­py­häs­sä vaa­lit­tiin vete­raa­ni­su­ku­pol­ven perintöä

Oulun­seu­dun Soti­las­poi­kien Perin­ne­kil­ta viet­ti perin­teis­tä kirk­ko­py­hään­sä Kii­min­gis­sä. Juh­la­va tilai­suus koko­si yhteen perin­ne­kil­lan jäse­niä, kut­su­vie­rai­ta ja seu­ra­kun­ta­lai­sia muis­ta­maan sotiem­me suku­pol­ven työ­tä sekä poh­ti­maan perin­nön mer­ki­tys­tä nyky­päi­vän Suomessa.

Oulun­seu­dun Soti­las­poi­kien Perin­ne­kil­lan puheen­joh­ta­ja Vil­ho Räi­hä lausui tilai­suu­den ter­veh­dys­sa­nat. Hän muis­te­li nii­tä uhrauk­sia, joi­ta Kii­min­gin, Yli-Iin ja Yli­kii­min­gin seu­dun ihmi­set jou­tui­vat sodan aika­na tekemään.

Kii­min­gin san­ka­ri­hau­das­sa lepää 62, Yli­kii­min­gin san­ka­ri­hau­das­sa 109 ja Yli­kii­min­gin san­ka­ri­hau­das­sa 192 sotiem­me san­ka­ri­vai­na­jaa. Räi­hä muis­tut­ti, että nykyi­nen Kii­min­gin seu­ra­kun­nan alue mak­soi sodis­ta ras­kaan hinnan.

– Mei­tä vete­raa­ni­su­ku­pol­ven lap­sia ei kui­ten­kaan kas­va­tet­tu kat­ke­ruu­teen, vaan tule­vai­suu­den uskoon, työn teke­mi­seen ja oma­koh­tai­seen vas­tuuseen, hän sanoi.

Räi­hä ker­toi vai­kut­tu­neen­sa taan­noin näh­des­sään erään nuo­ren reser­vi­luut­nan­tin saa­pu­van jou­lu­na koti­seu­dul­leen Yli-Iihin ja läh­te­vän san­ka­ri­hau­dal­le kunniavartioon.

– Täl­lai­set het­ket osoit­ta­vat, että isän­maal­li­nen perin­tö siir­tyy edel­leen uusil­le suku­pol­vil­le, Räi­hä sanoi.

Juh­la­pu­heen piti Oulun kau­pun­gin­val­tuus­ton puheen­joh­ta­ja Lau­ri Niku­la. Hän koros­ti puhees­saan muis­ta­mi­sen, yhtei­söl­li­syy­den ja suku­pol­vien väli­sen vas­tuun mer­ki­tys­tä aika­na, jol­loin maa­il­man tur­val­li­suus­ti­lan­ne herät­tää huol­ta myös Suomessa.

Niku­la muis­tut­ti, että soti­las­po­jat oli­vat nuo­ria, jot­ka jou­tui­vat kan­ta­maan vas­tuu­ta poik­keuk­sel­li­sis­sa olois­sa. Hei­dän työn­sä vies­ti­mie­hi­nä, var­ti­joi­na ja eri­lai­sis­sa tuki­teh­tä­vis­sä mah­dol­lis­ti sen, että aikui­set mie­het voi­tiin kes­kit­tää rintamapalvelukseen.

– Samal­la he kas­voi­vat vas­tuuseen ja yhteis­kun­nan jäse­nik­si taval­la, joka vai­kut­ti koko Suo­men tule­vai­suu­teen, Niku­la totesi.

Puhees­saan hän ver­ta­si soti­las­poi­kien koke­muk­sia tämän päi­vän nuor­ten tilan­tee­seen. Nuor­ten epä­var­muus tule­vai­suu­des­ta on tut­ki­mus­ten mukaan lisään­ty­nyt, ja monet koke­vat huol­ta maa­il­man poliit­ti­ses­ta tilanteesta.

– Kysy­mys kuu­luu, miten tuem­me tämän päi­vän nuo­ria kas­va­maan vas­tuuseen, toi­voon ja yhtei­söl­li­syy­teen aika­na, joka näyt­täy­tyy heil­le epä­var­ma­na, Niku­la pohti.

Niku­la tote­si Venä­jän hyök­käys­so­dan Ukrai­naan muis­tut­ta­neen suo­ma­lai­sia sii­tä, kuin­ka hau­ras rau­ha voi olla.

Molem­mis­sa puheis­sa nousi esiin myös perin­ne­työn muut­tu­va roo­li. Vete­raa­ni­jär­jes­tö­jen toi­min­nan päät­tyes­sä vas­tuu sotien muis­to­jen ja arvo­jen säi­lyt­tä­mi­ses­tä siir­tyy yhä enem­män perin­neyh­dis­tyk­sil­le ja Tam­men­leh­vän perinnetyölle.

Kirk­ko­py­häs­sä koros­tui aja­tus sii­tä, että men­nei­syy­den muis­ta­mi­nen ei ole vain his­to­rian vaa­li­mis­ta. Se on myös tule­vai­suu­den raken­ta­mis­ta nii­den arvo­jen varaan, joi­den ansios­ta Suo­mi säi­lyi itse­näi­se­nä ja demo­kraat­ti­se­na valtiona.

Kirk­ko­py­hä alkoi mes­sul­la Kii­min­gin kir­kos­sa, jon­ka jäl­keen teh­tiin kun­nia­käyn­ti Kii­min­gin san­ka­ri­hau­dal­la. Päi­vä­juh­laa vie­tet­tiin Kii­min­gin seu­ra­kun­ta­kes­kuk­ses­sa. Musii­kis­ta vas­ta­si­vat Oulun NMKY:n puhal­li­nyh­tye Vas­ki­vei­kot joh­ta­ja­naan Mau­ri Kin­nu­nen, Kii­min­gin seu­ra­kun­nan Kai­kuos-kuo­ron vah­vis­tet­tu kvar­tet­ti Jark­ko Met­sän­hei­mon joh­dol­la sekä lau­la­ja Johan­na Fis­kaa­li, jota säes­ti har­mo­ni­kal­la Pert­ti Hai­po­la.