Ahte­ri­pii­na synt­tä­ri­pe­rin­tee­nä – edes­sä kuusi viik­koa ja 4000 kilometriä

Petri Luokkasen pyörä on kevyt ja se sopii niin sora- kuin maanteille. Kuva: Aada AlapuranenPetri Luokkasen pyörä on kevyt ja se sopii niin sora- kuin maanteille. Kuva: Aada Alapuranen

Kii­min­ki­läi­nen pyö­räi­ly­seik­kai­li­ja Pet­ri Luok­ka­nen on käyn­nis­tä­nyt kah­dek­san­nen Ahte­ri­pii­nan­sa – vuo­sit­tai­sen, yhä kun­nian­hi­moi­sem­mak­si kas­va­neen pyö­räi­ly­tem­pauk­sen­sa. Täl­lä ker­taa reit­ti kul­kee Por­tu­ga­lin Lis­sa­bo­nis­ta Poh­jois-Ita­li­aan Gar­da­jär­vel­le, hal­ki Espan­jan, Andor­ran, Rans­kan ja Sveit­sin. Jos aika antaa myö­ten, tar­koi­tus on käy­dä myös Itä­val­las­sa. Mat­ka ei ole pelk­kää kun­toi­lua: pyö­rän seläs­sä vie­te­tään syn­ty­mä­päi­vää, kerä­tään varo­ja hyvän­te­ke­väi­syy­teen ja tavoi­tel­laan uusia kor­keuk­sia – kir­jai­mel­li­ses­ti, sil­lä mat­kal­le osuu muun muas­sa Euroo­pan kor­kein tien­koh­ta, joka on Rans­kan ympä­ria­jos­ta tuttu.

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa lukemista?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus