Kons­ta ja Väi­nö Haukiputaalta!

Tämä on kii­tos­kir­je teil­le. Olin asioil­la kes­ki­viik­ko­na 28.5. Kau­pas­ta läh­ties­sä­ni en saa­nut autoa­ni käyn­nis­tet­tyä. Hä! Start­ta­si kyl­lä, mut­ta ei käyn­nis­ty­nyt. Eikä minul­la ollut puhe­lin muka­na!! Jo seit­se­män­kym­pin ylit­tä­nyt mum­mi oli ison asian edessä. 

Huo­mioin, Kons­ta ja Väi­nö, tei­dät kau­pan vie­rel­lä ja sen, että teil­lä oli kän­ny­kät esil­lä. Tulin luok­sen­ne pyy­tä­mään, voi­sit­te­ko aut­taa minua soit­ta­maan ystä­väl­le­ni. Olit­te heti val­miit aut­ta­maan. Emme löy­tä­neet puhe­lin­nu­me­roa (on salai­nen, sain tie­tää myöhemmin).

Ker­roin, että läh­den kävel­len suku­lai­se­ni luo, joka on sii­nä lähel­lä töis­sä. Ei sinun tar­vit­se kävel­lä sin­ne, mehän voim­me mopol­la käy­dä ker­to­mas­sa huo­le­si hänel­le, sanoit­te! Olin, että ihan oikeas­ti­ko? Tot­ta­kai, tuli molem­pien suus­ta. Kir­joi­tin kaup­pa­las­kun taak­se asia­ni. Te hoi­dit­te sen.

Tar­jou­duit­te vie­mään minut kotiin, kun­han puo­len tun­nin kulut­tua saat­te auton. Sovim­me, sil­lä varauk­sel­la, jos muu­ta apua ei tule. Lupa­sit­te kui­ten­kin käy­dä kat­so­mas­sa, olen­ko vie­lä pulassa!

Tätä on lähim­mäi­syys! Näin hie­no­ja nuo­ria meil­lä on! Nos­te­taan nuor­ten posi­tii­vi­set toi­met näky­vik­si. Huo­ma­taan, että he ovat sii­nä, aivan vie­res­säm­me. Ja var­mas­ti aina tulee molem­min­puo­li­nen hyvä mie­li, jon­ka sain taas kokea.

Autos­ta­ni oli men­nyt “pens­a­pump­pu” rik­ki. Sydä­mel­li­nen kii­tok­se­ni Kons­ta ja Väi­nö! Kaik­kea hyvää elämäänne.

Mum­mi

P.S. Kau­nis kii­tos myös muil­le auttajilleni!