Päät­tä­jäl­tä: Uusi kausi, uudet saappaat

Jor­ma Leskelä.

Tämä on ensim­mäi­nen Ran­ta­poh­jan kolum­ni­ni kevään kun­ta­vaa­lien jälkeen.

Teh­tä­vä kun­ta­päät­tä­jä­nä jat­kuu, mut­ta nyt hie­man eri roo­lis­sa kuin ennen. Tähän saak­ka olen saa­nut hoi­taa luot­ta­mus­teh­tä­viä val­tuus­ton jäse­nyy­den lisäk­si myös yhdys­kun­ta­lau­ta­kun­nas­sa, kaa­voi­tuk­sen ja maan­käy­tön parissa.

Nyt jäse­nyys kau­pun­gin­hal­li­tuk­ses­sa tuo uut­ta näkö­kul­maa ja antaa mah­dol­li­suu­den kat­soa Oulun asioi­ta entis­tä laa­jem­min. Samal­la se tar­jo­aa myös mah­dol­li­suu­den vai­kut­taa sii­hen, että pää­tök­siä teh­dään edel­leen samal­la arvo­poh­jal­la kuin ennen­kin, kaik­kien oulu­lais­ten parhaaksi.

Oulu on monen­lais­ten mah­dol­li­suuk­sien kau­pun­ki. Ja kun se on suu­ri ja moni­puo­li­nen, voi pää­tök­sen­te­ko olla välil­lä haas­ta­vaa. Sik­si raken­ta­va yhteis­työ on vält­tä­mä­tön­tä. Niin puo­luei­den, aluei­den asuk­kai­den kuin viran­hal­ti­joi­den­kin kesken.

Par­haat rat­kai­sut syn­ty­vät, kun kuun­nel­laan toi­siam­me ja etsi­tään yhteis­tä sävel­tä, ei niin­kään eroja.

Olen saa­nut olla muka­na pää­tök­sen­teos­sa koh­tuul­li­sen pit­kään. Jo Hau­ki­pu­taan kun­nan ajois­ta alkaen, ja sit­tem­min Oulun päät­tä­jä­nä. Olen koke­nut, että poli­tiik­ka ei ole vain kokouk­sia ja semi­naa­re­ja, vaan ennen kaik­kea arjen raken­ta­mis­ta yhteis­työs­sä kaik­kien kanssa.

Kes­kus­ta­lai­ses­sa ajat­te­lus­sa pai­no on ihmi­sis­sä, per­heis­sä ja alueis­sa. Kun ne voi­vat hyvin, voi koko kau­pun­ki hyvin.

Syk­sy on myös bud­jet­tiai­kaa, ja se lei­maa päät­tä­jien ja viran­hal­ti­joi­den arkea.

Eurot ja exce­lit pyö­ri­vät päät­tä­jien pöy­dil­lä. Kun nii­den taak­se kat­so­taan, näh­dään mitä ne oikeas­ti mer­kit­se­vät ihmi­sil­le. Jat­kuu­ko pal­ve­lut omal­la alu­eel­la, löy­tyy­kö kou­lu- ja päi­vä­ko­ti­paik­ka lähel­tä, onko työ­paik­ko­ja ja miten arki yli­pää­tään sujuu.

Talous­ar­vio­ta laa­dit­taes­sa jou­tuu aina pun­nit­se­maan, mihin eurot riit­tä­vät ja mihin nii­tä kan­nat­taa käyt­tää. Sääs­töt ovat jos­kus vält­tä­mät­tö­miä, mut­ta lii­an lyhyt­nä­köi­set rat­kai­sut voi­vat kos­tau­tua myö­hem­min. Itse ajat­te­len, että per­hei­den hyvin­voin­ti ja arjen pal­ve­lut ovat Oulun kivi­jal­ka. Jos lap­si­per­hei­den, van­hus­ten ja työs­sä­käy­vien arki toi­mii, toi­mii koko yhtei­sö ja se hou­kut­te­lee myös uusia asukkaita.

Vii­me vuo­si­na on puhut­tu pal­jon myös uusiu­tu­vas­ta ener­gias­ta ja tule­vai­suu­den rat­kai­suis­ta. Niis­sä meil­lä Oulus­sa­kin on iso­ja mah­dol­li­suuk­sia, mut­ta on samal­la tär­ke­ää huo­leh­tia sii­tä, että muu­tok­set teh­dään ihmi­siä kuun­nel­len. Uusiu­tu­va ener­gia ja kes­tä­vä kehi­tys ovat tär­kei­tä, mut­ta nii­den on myös olta­va sosi­aa­li­ses­ti hyväk­syt­tä­viä. Asioi­ta yhteis­työs­sä eteen­päin vie­den, avoi­mes­ti ja toi­sia kuun­nel­len, löy­däm­me var­mas­ti jär­ke­vät ratkaisut.

Olen koke­nut, että pää­tök­sen­teos­sa mal­til­la ja maa­lais­jär­jel­lä pää­see pit­käl­le. Kun pide­tään kiin­ni perus­asiois­ta, eli ihmis­ten arjes­ta, pal­ve­luis­ta ja elin­voi­mas­ta, Oulu pysyy vah­va­na. Pää­tök­sen­teos­sa ei ole kyse vain tämän päi­vän exce­leis­tä, vaan myös sii­tä, mil­lai­sen kau­pun­gin haluam­me jät­tää tule­vil­le sukupolville.

Paras lop­pu­tu­los löy­tyy, kun muis­te­taan mik­si tätä työ­tä teh­dään. Kaik­kien oulu­lais­ten parhaaksi.

Jor­ma Les­ke­lä, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen jäsen, Keskusta