Suomi valtiona ja useimmat kunnat Oulu ja Ii mukaan lukien pyrkivät saavuttamaan hiilineutraaliuden vuoteen 2035 mennessä. Siihen on aikaa enää alle 10 vuotta.
Hiilineutraalius tarkoittaa, että kasvihuonekaasupäästöt ovat enintään samansuuruiset kuin hiilinielut. Oulussa kasvihuonekaasupäästöt ilman maankäyttösektoria olivat viimeisimmän laskelman mukaan 643,5 kt (643 500 tonnia) ja Iissä 96,7 kt vuonna 2024. Kaikista kasvihuonekaasupäästöistä ei päästä kokonaan eroon esimerkiksi liikenteessä ja teollisuudessa. Oulussa liikenteen päästöt laskevat erittäin hitaasti eikä täysin päästöttömään liikenteeseen päästä kymmenessä vuodessa.
Nämä jäljelle jäävät päästöt pitäisi siis kattaa maankäyttösektorin hiilinieluilla. Käytännössä mahdollinen hiilinielu löytyy metsistä. Metsien hiilinieluilla pitäisi kattaa sekä edellä mainitut päästöt että muun maankäyttösektorin kuten viljelysmaiden kasvihuonekaasupäästöt. Mutta, löytyykö metsistämme tarpeeksi hiilinieluja?
Pohjois-Pohjanmaan maankäyttösektorin kasvihuonekaasutaseet ja hiilivarastot julkistettiin 3.6.2025. Uusimmat tiedot ovat vuodelta 2023.
Raportista käy ilmi, että metsiemme hiilinielut ovat kokonaan hävinneet lähes kaikissa Pohjois-Pohjanmaan kunnissa. Metsät ovat olleet päästölähteitä jo vuodesta 2017 alkaen ja tilanne on vuosi vuodelta huonontunut. Puuston hiilinielu on romahtanut ja samaan aikaan metsämaan maaperästä vapautuvat päästöt ovat moninkertaistuneet. Näitä päästöjä tulee mm. ojitetuilta soilta turpeen hajotessa.
Uusimman tilaston mukaan Oulussa metsät tuottavat hiilidioksidipäästöjä 104 kt ja Iissä 77 kt vuodessa. Kuntien pinta-alaan suhteutettuna metsien tilanne Oulussa ja Iissä on täsmälleen sama. Iissä maankäyttösektorin päästöt maatalousmaa mukaan lukien ovat yhteensä 115 kt eli selvästi suuremmat kuin kunnan muut päästöt yhteensä.
Metsät eivät siis näyttäisi auttavan kuntia ilmastotavoitteisiin pääsemisessä, vaan päinvastoin metsien kasvihuonekaasupäästöt kasvavat liki samaa tahtia, kuin muita päästöjä saadaan vähennettyä. Suurimmat syyt tähän tilanteeseen ovat suuret hakkuumäärät ja ojitusten ja ilmaston lämpenemisen kiihdyttämä turvemaiden päästöjen kasvu. Esimerkiksi Oulussa on kaukolämmön tuotannossa siirrytty turpeen poltosta runkopuun, jopa tukkipuiden polttamiseen. Näin kaukolämmön päästöt on saatu laskennallisesti vähenemään, vaikka käytännössä päästöt on vain siirretty entistä suurempina maankäyttösektorille metsien päästöiksi.
Hakkuumäärien kasvu ei kuitenkaan johdu yksin energiapuun käytöstä, sillä myös esimerkiksi Oulun ja Kemin kartonki- ja sellutehtaiden investoinnit ovat lisänneet puun käyttöä. Tehtaiden valmistamilla biotuotteilla voidaan korvata fossiilisia materiaaleja, mutta ilmastotavoitteita emme nykymenolla saavuta.
Mikäli kunnat ja Suomi valtiona haluavat pitää kiinni ilmastolupauksistaan, pitäisikin päättäjien kiinnittää selvästi enemmän huomiota maankäyttösektoriin ja erityisesti metsien hiilinieluihin myös meillä Oulussa ja Iissä. Enää ei voida puhua hiilinielujen vahvistamisesta, vaan ensin metsät pitäisi saada palautettua hiilinieluiksi.
Pelkkä puuston kasvun lisääminen ei riitä, vaan myös maaperän päästöt on saatava laskuun.
Esa Aalto, kaupunginvaltuutettu, aluevaltuutettu, maakuntahallituksen jäsen, ilmastotyön neuvottelukunnan, varapuheenjohtaja, Vihreät


