Päät­tä­jäl­tä: Ammat­ti­po­lii­ti­kon arkea

Mir­ja Vehkaperä.

Pit­kät enna­koi­mat­to­mat työ­päi­vät, kokouk­sia, mat­ko­ja, vie­rai­ta, puhei­ta ja asioi­den val­mis­te­lua. Sii­nä päh­ki­nän­kuo­res­sa vii­mei­sen kah­den­kym­me­nen vuo­den työ­ku­va­ni. On etuoi­keus vai­kut­taa ja osal­lis­tua yhteis­kun­nal­lis­ten asioi­den hoi­ta­mi­seen. Monel­la tasolla.

Työn lisäk­si elä­mään kuu­luu per­he ja suku­lai­set. Lähim­mäi­set ovat tot­tu­neet odot­ta­mat­to­miin puhe­lui­hin, vii­kon­lop­pu­ta­pah­tu­miin, ruo­ka­kau­pas­sa käyn­nin veny­mi­seen jut­tu­tuo­kioi­den mer­keis­sä tai kokous­pa­pe­rei­den luke­mi­seen myö­hään illalla.

Enna­koi­mi­nen tai parem­min­kin arjen suun­nit­te­lu etu­kä­teen kuu­luu olen­nai­se­na osa­na viik­ko­ryt­miin. Sei­nä­ka­len­te­riin on kir­joi­tet­tu isoim­mat mat­kat ja menot, har­ras­tus­ten aika­tau­lut ja juhlat.

Mut­ta aina ei mene kuin Ström­sös­sä. Las­ten sai­ras­te­lut ja työ­hom­mien muu­tok­set haas­ta­vat. Aika­tau­lu­jen muu­tok­ses­sa saa itse­kin venyä, mut­ta suu­rin apu ja tur­va on saa­tu iso­van­hem­mil­ta. Tuki­ver­kos­tot tuo­vat tur­vaa ja on toki ilo olla jos­kus apu­na omil­le ja appivanhemmillekin.

Ei men­nyt suun­ni­tel­lus­ti maa­nan­tai­na. On het­kiä, jol­loin en ole puhe­li­men tavoi­tet­ta­vis­sa. Joh­dan kokouk­sia ja neu­vot­te­lui­ta, jois­sa koko kes­kit­ty­mi­se­ni menee asioi­den edis­tä­mi­seen ja päätöksentekoon.

Puhe­lu kotoa pie­nim­mäi­sel­tä saa huo­les­tu­maan. Lai­tan vies­tin takai­sin. Kysees­sä hätä­ti­lan­ne, jos­sa kaik­ki futis­kamp­peet ovat hukas­sa ja har­joi­tuk­set pian alka­mas­sa. Etä­oh­jauk­sen avul­la ken­gät, pai­ta ja muu vaa­te­tus löy­tyy. Illas­ta käy­tiin palau­te­kes­kus­te­lu taas tava­roi­den jär­jes­tyk­ses­tä. Ehkä turhaan.

Täs­sä leh­des­sä on urhei­lusi­vuil­la oiva jut­tu Hau­ki­pu­taan Hei­ton pai­ni­po­ru­kas­ta. Mei­dän pojis­ta Eeli on kah­mi­nut jo useam­man SM- ja nyt PM-mita­lin. On ilo seu­ra­ta innos­tus­ta, moti­vaa­tio­ta ja sitou­tu­nei­suut­ta nuo­ren elä­mäs­sä koh­ti unelmia.

Äidin roo­li­na on pitää puit­teet koh­dil­laan. Teen mat­ka- ja majoi­tus­va­rauk­sia, pyyk­kään, huo­leh­din ruo­ka­huol­los­ta ja nuo­ren mie­hen hen­ki­ses­tä fysii­kas­ta. Oli­pa las­ten into­hi­mo­na ja har­ras­tuk­se­na mikä vaan, kan­nus­tan van­hem­pia osal­lis­tu­maan ja ole­maan kiin­nos­tu­nut las­ten vapaa-ajan aska­reis­ta. Ne tuo­vat iloa myös omaan elämään.

Päi­vän par­hain het­ki on ilta­uu­tis­ten aikaan. Sil­loin työt ja har­ras­tuk­set on teh­ty ja kokoon­nu­taan ilta­pa­lan teke­mi­seen keit­ti­öön. Ruo­dim­me päi­vän kuu­lu­mi­set ja uutis­ten aiheet yhdes­sä. Pojat vän­kää­vät usein taus­tot­ta­maan maa­il­man tapah­tu­mia ja tulee­pa siel­tä las­ten näköi­siä ohjei­ta­kin päätöksentekoon.

Lopuk­si käy­dään seu­raa­van päi­vän askel­merk­ke­jä läpi. Kau­pas­sa käyn­ti nap­sah­ti täl­lä erää miehelleni.

Mir­ja Veh­ka­pe­rä, Oulun kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen puheen­joh­ta­ja, Keskusta