Oulun Päät­tä­jäl­tä, Anne­li Näp­pä: Pysy­vät­kö kaik­ki muka­na digiloikassa?

Oulun kau­pun­gil­la on val­mis­te­lus­sa sivis­tys- ja kult­tuu­ri­pal­ve­lui­den pal­ve­lu­verk­ko­sel­vi­tyk­set. Pal­ve­lu­verk­ko­sel­vi­tyk­set sisäl­tä­vät toi­min­ta­ta­pa­muu­tok­sia, kuten eri pal­ve­lui­den kokoa­mis­ta saman katon alle ja pal­ve­lui­den digitalisaatiota.

Pal­ve­lu­verk­ko­sel­vi­tys kos­kee var­hais­kas­va­tus­ta, perus­o­pe­tus­ta, lukio­kou­lu­tus­ta, vapaa­ta sivis­tys­työ­tä, nuo­ri­so­pal­ve­lui­ta, kult­tuu­ri- ja lii­kun­ta­pal­ve­lui­ta ja yhteisötoimintaa.

Poh­de myös val­mis­te­lee sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­mis­suun­ni­tel­man päi­vit­tä­mis­tä vuo­sil­le 2026–2030. Pal­ve­lu­ver­kon päi­vi­tyk­ses­sä tar­kas­tel­laan, miten pal­ve­lut sijoit­tu­vat alu­eel­li­ses­ti, mitä pal­ve­lu­ja tuo­te­taan mis­sä­kin ja miten pal­ve­lu­jen saa­vu­tet­ta­vuus var­mis­te­taan koko hyvinvointialueella.

Digi­pal­ve­lut ovat yksi sel­keä pain­opis­te hyvin­voin­tia­lu­een pal­ve­lu­jen uudistamisessa.

Oulun kau­pun­gil­la ja Poh­teel­la on kova pai­ne sääs­tää ja tehos­taa toi­min­to­jaan, ja digi­taa­li­set pal­ve­lut näh­dään usein pelas­tuk­se­na. Monel­le meis­tä digitaalinen/sähköinen pal­ve­lu on käte­vä ja nopea tapa hoi­taa asioi­ta, mut­ta päät­tä­ji­nä emme saa sokais­tua tek­no­lo­gian huumalle.

Minua huo­les­tut­taa eri­tyi­ses­ti ikäih­mi­set, joil­le äly­pu­he­lin tai vah­va tun­nis­tau­tu­mi­nen ei ole itses­tään­sel­vyys. Fyy­sis­ten pal­ve­lu­pis­tei­den kar­si­mi­ses­ta ja pal­ve­lu­den siir­ty­mi­ses­tä säh­köi­seen ympä­ris­töön voi olla seu­rauk­se­na digi­taa­li­nen syrjäytyminen.

Kyse ei ole vain osaa­mi­ses­ta, vaan myös oikeu­den­mu­kai­suu­des­ta. Jos ihmi­nen on koko ikän­sä raken­ta­nut tätä yhteis­kun­taa ja mak­sa­nut veron­sa, hänel­lä on olta­va oikeus saa­da apua kie­lel­lä, jota hän ymmär­tää ja taval­la, johon hän kyke­nee. Moni­mut­kai­set verk­ko­lo­mak­keet ja puhe­li­mes­sa jonot­ta­mi­nen tun­ti­kausia eivät saa muo­dos­tua esteek­si hoi­don ja pal­ve­lu­jen saamiselle.

Säh­köi­set pal­ve­lut ovat ren­ki, eivät isän­tä. Nii­den pitäi­si vapaut­taa resurs­se­ja niil­le, jot­ka tar­vit­se­vat kas­vok­kain tapah­tu­vaa koh­taa­mis­ta joko kau­pun­gin tai hyvin­voin­tia­lu­een pal­ve­luis­sa. Eri­tyi­ses­ti Ran­ta­poh­jan alu­eel­la tar­vit­sem­me paik­ko­ja, jos­sa voi koh­da­ta ihmi­sen, oli kysy­myk­ses­sä Oulun kau­pun­gin t

Anne­li Näppä.

ai Poh­teen pal­ve­lu. Jär­jes­tö­jen ja vapaa­eh­tois­ten anta­ma digi­taa­lis­ten pal­ve­lui­den opas­tus ja kolu­tus on arvo­kas­ta, mut­ta vas­tuu pal­ve­lun saa­vu­tet­ta­vuu­des­ta on meil­lä päättäjillä.

Huo­leh­di­taan, että kehi­tys menee eteen­päin, mut­ta pide­tään kaik­ki mat­kas­sa muka­na – asuin­pai­kas­ta tai syn­ty­mä­vuo­des­ta riippumatta.

Anne­li Näp­pä, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen jäsen, alue­val­tuu­tet­tu, Keskusta