
Martti Asunmaa.
Viro on merentakainen rajanaapuri, johon pääsee laivalla muutamassa tunnissa. Se on ainoa valtio, jonka kieli muistuttaa suomea, koska siellä asuu heimokansamme. Yhteistä historiaa oli menneisyydessä paljon. Kansallisuusaate nousi 1800-luvulla ja 1910-luvulla ja se johti molemmat kansat vapaussotaan ja itsenäisyyteen, siten pois Venäjän vallasta.
Myöhemmin toisen maailmansodan aikaan Viro joutui Neuvostoliiton valtaan, josta se vapautui ilman sotaa vuonna 1990, missä vaiheessa Suomi oli hyvänä taustatukena. Viro liittyi pian Natoon ja antoi mallia Suomelle.
Virolla on ollut paljon kulttuurivaihtoa Suomen kanssa.Varsinkin sen kirjallisuutta ja musiikkia on Suomessa korkeatasoisina hyvin arvostettu. Keskieurooppalaisia vaikutuksia on vieläkin paljon Viron maisemassa muistona entisiltä ajoilta, mutta sitä kaikki suomalaiset eivät osaa panna sitä merkille, jos he eivät tunne riittävästi historiaa ja kun luonto on suunnilleen samanlaista.
Suomalaisten matkailu Viroon on ollut vilkasta, koska siellä on hyviä lomakohteita ja tuttavallista väkeä. Moni toivoo, että sinne pääsisi siltaa tai tunnelia pitkin ja sen läpi nopeasti etelään.
Ruotsikin on eteläsuomalaisille merentakainen valtio, mutta pohjoisessa joki on erottamassa. Maamme sai Ruotsin toimesta kristinuskon ja länsimaisen sivistyksen, mistä olemme olleet kiitollisia, kuitenkin joutuen samalla sen valtakuntaan 1100–1300-luvuilla.
Ruotsista tuli väestöä Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikolle sekä Ahvenanmaalle, mistä johtuen Suomi on kaksikielinen valtio. Laivaliikenne Ruotsinkin kanssa on harvinaisen vilkasta.
Aluksi ruotsi oli Suomen virallisena ja hallinnon kielenä aina vuoteen 1863 asti. Maatamme pyrittiin ruotsalaistuttamaan, mikä onnistui osaksi kolmen ylimmän säädyn (aateliston, papiston ja porvariston) osalta. Ruotsin vallan aikana Suomeen perustettiin ensimmäiset yli 30 kaupunkia. Turku oli hallinnollisena keskuksena, jossa asuivat vallanpitäjät ja sinne perustettiin yliopisto vuonna 1640.
Kieliasioiden vuoksi ei ole kuitenkaan tullut keskinäisiä sotia. Monissa muissa asioissa, kuten ruuassa, käsitöissä ja musiikissa on todettu nykyään olevan ruotsalainen alkuperä, vaikka nyt niitä on pidetty supisuomalaisina. Suomalaisilla ja ruotsalaisilla on nyt harvinaisen paljon yhteistoimintaa mutta myös keskinäistä kilpailua, tunnetusti yleisurheilussa. Laivaristeilyt Ruotsiin olleet jopa maailmankuuluja.
Ruotsalaisilla oli ennen valtapyrkimyksiä Keski-Euroopan suuntaan, mistä syystä suomalaisetkin taistelivat usein Euroopan sotakentillä, mutta kuuluisat hakkapeliittamme hakkaamiset siellä jäivät ruotsalaisten “piikkiin”.
Jotkut suomalaiset sanovat, että Ruotsi on vieläkin luokkayhteiskunta, mitä en ole itse huomioinut. Ruotsalaiset ovat hyvin ystävällisiä ainakin suomalaisille. Heidän kekseliäisyytensä on vertaansa vailla, mitä Nobel-palkinnon perustaminenkin osoittaa. Nyt euroviisujenkin aikana he olivat keksineet sauna-aiheen, jolle suomalaisetkin antavat varmaan paljon kannatusta.
Venäjä valtasi Suomen vuonna 1808 ja yritti myös tunkeutua Ruotsiin, mutta se yritys epäonnistui. Venäjän keisari Aleksanteri I lepytti suomalaisia antamalla Suomelle paremman aseman kuin mitä maallamme oli ollut Ruotsin yhteydessä, kuten itsehallinnon eli autonomian vuonna 1809. Suomen pääkaupungiksi muutettiin Helsinki, joka oli lähempänä Venäjän pääkaupunkia Pietaria ja jossa asuivat sitten keisarin edustajat eli kenraalikuvernöörit. Sinne siirrettiin myös yliopisto ja perustettiin monet valtiolliset ja henkistä sivistystä edistävät laitokset. Yhteistä maarajaa oli ja on yli 1300 kilometriä.
Autonomian ajan alkupuoli oli monesta syystä suomalaisille mieluinen: talouselämä kehittyi, saatiin oma raha (markka) ja liikenne vilkastui kehittyi: noin 10 uutta kaupunkia perustettiin. Venäjän vaikutus näkyy pysyvästi rautateissä, joissa on venäläinen raideleveys.
Kansallisuusaate nousi Suomessa varsinkin korkealle 1860-luvulla. Venäjän keisarit tukivat sitäkin nousua, sillä se samalla vähensi Ruotsin jättämää vaikutusta. Kiitokseksi keisari Aleksanteri II:n kuvapatsas on saanut jäädä paikoilleen, mitä länsimaiset vierailijat usein ihmettelevät.
Suomessa syntyi jo 1800-luvun alussa paljon käytetty iskulause: ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia”. Vuosisadan lopussa alkoivat venäläisten sortokaudet, jotka johtivat Suomen itsenäisyysjulistukseen vuonna 1917 ja sitä seuranneeseen vapaussotaan.
Venäjä muuttui nimeltään kommunistien hallitsemaksi Neuvostoliitoksi, joka vuonna 1939 pyrki talvisodassa valtaamaan Suomen takaisin, ja saikin itärajaa siirrettyä. Se johti kaksi vuotta myöhemmin Suomen hyökkäykseen Venäjän puolelle. Lopulta Venäjä voitti ja rauhanteko oli hyvin katkera Suomelle.
Vuonna 1947 solmittiin ystävyys-ja avunantosopimus, jonka jälkeen maittemme välillä vallitsi virallisesti poikkeuksellisen hyvä aika. Suomessa uskottiin yleisesti, että rauhanomainen rinnakkaiselo jatkuu. Neuvostoaika päättyi vuonna 1990, mutta se ei oloja eikä rajoja muuttanut.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022, kävi pian selväksi, että Suomikin on vaarassa ja liittyi Naton jäseneksi. Nyt välimme ovat kiristyneet ja raja suljetaan aidalla kokonaan.
Norja on Jäämeren reunalla oleva pohjoinen naapuri, natovaltio jo varhain, nykyään vauras öljyvaltio. Sen kauniin kansallislaulun säveltä lauletaan Suomessa myös toisilla sanoilla.
Suomen itsenäisyyden alkuvaiheissa välejämme kiristi Petsamon kysymys, sillä Norja suhtautui vihamielisesti Suomen haluun saada Petsamon alue Venäjältä, koska se piti Suomea Venäjää Jäämeren kalastuksessa vaarallisempana kilpailijana kuin Venäjää. Pian välit kuitenkin lämpenivät ja suomalaisiakin muutti Petsamoon, kuten oli tapahtunut aikaisemmin katovuosina.
Suomalaisten ja norjalaisten epävirallisissa keskusteluissa ilmeni vielä 1900-luvulla se, että me molemmat olemme olleet Ruotsin ns. pikkuveljiä. Kilpaurheilun alalla viime aikoina me suomalaiset olemme kateellisina seuranneet ja ihmetelleet norjalaisten parempaa menestystä, vaikka heidän väkilukunsa on pienempi.
Norjaan on viime aikoina menty Suomesta ihailemaan korkeita tuntureita ja erikoista Jäämerta, jolloin samalla on nähty Pohjois-Norjan kauniita kaupunkeja. Pohjoisnorjalaiset ovat tulleet kesäisin Suomeen lämpimän veden ja pehmeän hiekan houkuttelemina.
Norja on vuosisatoja sulan jäämeren takia ollut kalastajien suosiossa ja myös houkutellut maahansa suomalaisia pysyväksi väestöksi satojen vuosien ajan. Niinpä Pohjois-Norjassa näkee vieläkin paljon suomalaisia paikannimiä, joita on vähän myös muissa naapurimaissa.
On paikallaan sanoa jotain myös Skandinavian alkuperäiskansasta saamelaisista, joita asuu vieläkin suppeilla alueilla pohjoisessa Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa sekä Venäjällä. Saamelaisilla on paljon rajojen yli ulottuvaa yhteistoimintaa ja he pyrkivät varjelemaan entisiä etuoikeuksiaan ja parantamaan asemaansa, mitä valtaväestöt eivät tarpeeksi ymmärrä. Saamelaisilla on kuuluisa joikulaulujen perinne, myös yhteinen kansallislaulu.
Lisäksi vähemmistöillä naapurimaissa ja meilläkin on virallisina kielinä niiden omat kielet, kuten meänkieli Tornionjokilaaksossa.
Suomen televisiossa on rajanaapureista on paljon uutisia, joita itse katson mielelläni. Saamenkielisistä uutisista näkyy myös Pohjois-Norjan ja Ruotsin ja jopa Oulun säätilat, sillä saamelaisalue Skandinaviassa ulottuu kauemmaksi etelään kuin Suomessa. Naapureidenhan, myös naapurivaltioiden, tulisi olla hyvissä väleissä.
Martti Asunmaa