Moni meistä on jo lapsesta lähtien tehnyt työtä ansaitakseen jotakin. Yleensä tuosta tehdystä työstä saa palkaksi eli ansioksi rahaa, joskus jotakin muuta tarpeellista. Kasvamme työntekoon ja sitten teemme työtä niin kauan kuin terveyttä annetaan.
Osittain tämän seurauksena ajatus ansaitsemisesta ja palkitsemisesta on meissä ihmisissä vahvana. Nämä voivat näkyä myös uskoon liittyvissä asioissa.
Tällainen tilanne oli tulevan pyhän evankeliumissa (Matt. 19:27–30). Jeesus oli kulkenut kotiseudultaan Galileasta etelään Juudeaan ja mukana seurasi suuri joukko ihmisiä, myös opetuslapset. Yksi opetuslapsista, Pietari, kysyi Jeesukselta: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?”
Kun Jeesus oli aiemmin esittänyt Pietarille kutsun lähteä seuraamaan häntä, Pietari oli kyselemättä noudattanut kutsua. Jeesuksen seuraaminen tarkoitti, että Pietari ja muut opetuslapset joutuivat luopumaan monesta. Kalastajan työtä ei voinut enää niin sujuvasti hoitaa, ehkä ei ollenkaan, ja elämästä tuli taloudellisesti epävarmempaa. Jeesuksen seuraaminen ei ollut tuona aikana muutenkaan helppoa.
Samuli Ruusuvuori.
Monet ihmisten suuttuivat Jeesuksen opetuksista ja hänen seuraajanaan joutui itsekin tuon pilkan ja vainon kohteeksi. Pietarikin oli tämän jo saanut varmasti kokea.
Jeesus kuitenkin lupasi paljon. Hän sanoi Pietarille, että jos sinä uskon vuoksi menetät täällä ajassa paljon, saat jotakin muuta tilalle moninkertaisesti. Saat sisaria ja veljiä, ystäviä, jotka ovat tukena.
Kaikkein tärkeimpänä asiana Jeesus antoi lupauksen iankaikkisesta elämästä. Hän oli aiemminkin tästä muistuttanut: ” Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.” (Joh. 12:25)
Jeesuksen sanat on tarkoitettu rohkaisuksi ja lupaukseksi myös tähän aikaan. Kun Jeesuksen seuraajan osassa joutuu kokemaan vaivaa ja vastusta, saattaa mieleen nousta sama kysymys kuin Pietarilla. Mitä saan palkaksi? Kannattaako minun uskoa?
Jumalan sana rohkaisee näkemään uskon lahjan elämän arvokkaimpana asiana ja kiinnittämään katseen tulevaan palkintoon. Siitä muistuttavat rauha ja ilo, joita Jeesuksen seuraajana saa kokea jo täällä maan päällä. Tuo tunnon rauha, joka vie sydämeltä pelon ja turvattomuuden, on sellainen, jonka saamme ilman mitään omaa työtä ja ansiota, kun me uskolla vastaanotamme ja omistamme Kristuksen sovintotyön. ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja.” (Ef. 2:8)
Samuli Ruusuvuori, Haukiputaan vs. seurakuntapastori