Har­taus: Juma­lan sil­mis­sä kaunis

Sosi­aa­lis­ta medi­aa seu­ran­nee­na en voi vält­tyä pos­tauk­sil­ta, jot­ka liit­ty­vät joten­kin ihmi­sen ulko­nä­köön. Inter­ne­tis­sä tulee ja menee jat­ku­vas­ti eri­lai­sia tren­de­jä, jot­ka luo­vat pai­nei­ta kenel­le tahan­sa ihmiselle.

His­to­rian­kin aika­na on näh­ty näi­den tren­dien vai­ku­tuk­sia mm. nuor­ten hyvin­voin­tiin ja minä­ku­vaan. Tulee­ko jos­sain vai­hees­sa raja vastaan?

Usein ihmi­nen voi pysäh­tyä miet­ti­mään sitä, mil­lai­nen hän on. Oma ulko­nä­kö voi tuo­da pai­nei­ta, jopa ahdis­taa. Voi tun­tea, että on toi­sil­le taa­kak­si tai että ei rii­tä sel­lai­se­na kuin on. Tun­te­mus sii­tä, että ei ole tar­peek­si hyvä, voi olla muser­ta­va ja vie­dä kenet tahan­sa huo­non itse­tun­non tielle.

Sel­lai­si­na het­ki­nä, kun tun­tuu, että kaik­ki kaa­tuu pääl­le, on hyvä muis­taa, että aina on ole­mas­sa kat­se, joka ei ver­tai­le tai tuo­mit­se. Aina on joku, joka ajat­te­lee sinun ole­van kau­nis, sisäl­tä ja ulkoa. Yksi oma lem­pi­raa­ma­tun­koh­dis­ta­ni menee seu­raa­van­lai­ses­ti: ’’Sinä olet l

Vii­vi Jokela.

uonut minut sisin­tä­ni myö­ten, äiti­ni koh­dus­sa olet minut puno­nut. Minä olen ihme, suu­ri ihme, ja kii­tän sinua sii­tä. Ihmeel­li­siä ovat sinun teko­si, minä tie­dän sen’’ (Ps 139: 13–14). Usein tuon tämän pät­kän rip­pi­kou­lun aika­na nuo­ril­le esil­le taval­la tai toi­sel­la. Se on minun mie­les­tä­ni kau­nis muis­tu­tus sii­tä, kuin­ka jokai­nen on Juma­lan luo­ma­na ihme, rakas­tet­tu, kau­nis. Juma­la on luo­nut sinut tar­koi­tuk­sel­la – et ole sattumaa.

On tär­ke­ää siis muis­tut­taa itse­ään aktii­vi­ses­ti sitä, mitä hyvää minus­sa on. Mikä minus­ta tekee arvok­kaan ja tär­keän ihmi­sen muil­le, mut­ta ennen kaik­kea minul­le itsel­le­ni. Mikä minus­sa on kau­nis­ta ja hyvää? Kos­ka Juma­la­kin näkee minut ihmee­nä, mik­sen minä itse näki­si? Pysäh­dy het­kek­si. Hen­gi­tä. Ajat­te­le, että Juma­la kat­soo sinua juu­ri nyt — ei pet­ty­nee­nä, ei arvioi­den, vaan lem­peäs­ti. Mitä jos se kat­se riittäisi?

Haluan sanoa jokai­sel­le, jon­ka aja­tuk­set pyö­ri­vät näi­den aihei­den ympä­ril­lä; sinä rii­tät. Sinä olet arvo­kas juu­ri sel­lai­se­na kuin olet. Sinus­sa on niin pal­jon iha­nia ja kau­nii­ta piir­tei­tä, jois­ta itse et vält­tä­mät­tä edes tie­dä. Sinul­la on mah­dol­li­suus ja oikeus kaik­keen hyvään. Sinä olet Juma­lan sil­mis­sä kaunis.

Vii­vi Joke­la, nuo­ri­so­työ­noh­jaa­ja, Hau­ki­pu­taan seurakunta