Har­taus: Juma­la kuu­lee myös sinun äänesi

Pek­ka Nevalainen.

Tänä päi­vä­nä jos­sa­kin päin maa­il­maa kär­si­tään aina. On sotaa, epä­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta ja väki­val­taa. Uuti­sot­si­kot täyt­ty­vät ihmi­sis­tä, jot­ka menet­tä­vät kotin­sa, lähei­sen­sä tai koko elä­män­sä ennakoitavuuden.

Moni meis­tä tun­tee voi­mat­to­muut­ta: mitä minä voi­sin teh­dä kai­ken tämän keskellä?

Vas­taus on rukous, Juma­lan suu­ri lah­ja levot­to­maan maa­il­maan. Rukous on todel­li­nen yhteys sel­lai­sen Juma­lan luo, joka näkee ja välit­tää. Se aset­taa kai­ken oike­aan valoon. Rukous on osal­lis­tu­mis­ta Juma­lan työ­hön maa­il­mas­sa. Se on sydä­men huo­kaus maa­il­mal­le, joka tar­vit­see rau­haa ja oikeudenmukaisuutta.

Kris­ti­tyt kaik­kial­la ovat kut­sut­tu­ja rukoi­le­maan rau­haa. Rukous ei tun­ne rajo­ja; se voi ulot­tua sodan kes­kel­le, lei­ril­le, kel­la­riin, pako­lai­sen sydä­meen. Kun rukoi­lem­me kär­si­vien puo­les­ta, me sei­som­me hen­gel­li­ses­ti hei­dän rinnallaan.

Jee­sus itse rukoi­li nii­den puo­les­ta, jot­ka hän­tä vai­no­si­vat. Hän käs­ki mei­tä­kin rukoi­le­maan vihol­lis­tem­me puo­les­ta. Täs­sä on kris­til­li­sen mis­sion ydin: rak­kaus, joka ei kat­so ansioon. Rukous avaa oven sii­hen todel­li­suu­teen, jos­sa Juma­la tekee työ­tään – usein hil­jaa, mut­ta varmasti.

Rukous kan­taa nii­tä­kin, jot­ka vie­vät evan­ke­liu­mia vai­kei­siin paik­koi­hin. Lähe­tys­työn­te­ki­jät, huma­ni­taa­ri­set jär­jes­töt ja pai­kal­li­set seu­ra­kun­nat tar­vit­se­vat rukous­tu­kea, jot­ta he jak­sa­vat julis­taa roh­keas­ti Juma­lan sanaa ja kul­kea kär­si­vien rinnalla.

Tänä aika­na, kun tek­no­lo­gia yhdis­tää ihmi­siä het­kes­sä yli maa­no­sien ja aika­vyö­hyk­kei­den, meil­lä on ennen­nä­ke­mä­tön pää­sy tie­toon, uuti­siin ja tois­tem­me elä­mään. Sosi­aa­li­nen media ja uutis­vir­rat tuo­vat eteem­me tois­ten tus­kan. Samal­la ne voi­vat myös tur­rut­taa meitä.

Rukous muis­tut­taa mei­tä pysäh­ty­mään. Se ei levi­tä infor­maa­tio­ta, vaan kas­vat­taa myö­tä­tun­toa. Se ei etsi näky­vyyt­tä, vaan yhteyt­tä. Kun rukoi­lem­me, lii­tym­me sii­hen näky­mät­tö­mään, mut­ta todel­li­seen yhtey­teen, jos­sa Kris­tuk­sen kirk­ko elää ja vai­kut­taa maa­il­man­laa­jui­ses­ti hil­jaa, mut­ta lujasti.

Rukous ei vaa­di net­tiä, mut­ta se luo yhtey­den, joka on vah­vem­pi ja kes­tä­väm­pi kuin mikään tek­ni­nen verk­ko. Usko­vat ympä­ri maa­il­maa kan­ta­vat toi­si­aan rukouk­sis­saan, vaik­ka he eivät kos­kaan koh­tai­si­kaan toi­si­aan. Rau­han kes­kel­lä elä­vät seu­ra­kun­nat voi­vat rukoil­la nii­den puo­les­ta, jot­ka elä­vät epä­toi­von par­taal­la. Kris­tit­ty voi pol­vis­tua tääl­lä poh­joi­ses­sa ja samal­la siu­na­ta vel­je­ään tai sisar­taan Itä-Euroo­pan, Lähi-idän tai Afri­kan krii­sin keskellä.

Rukous ei ole van­han­ai­kais­ta tai pas­sii­vis­ta. Se on nyky­päi­vän radi­kaa­li teko – hil­jai­nen, mut­ta maa­il­maa muut­ta­va. Monis­ta suis­ta ja sydä­mis­tä nouse­va rukous kie­too maa­il­mam­me Juma­lan rak­kau­den syliin. Älä vähät­te­le oman rukouk­se­si voi­maa. Se voi olla juu­ri se hil­jai­nen het­ki, jon­ka kaut­ta Juma­la loh­dut­taa, vah­vis­taa tai lähettää.

Maa­il­ma huu­taa ja Juma­la kuu­lee. Juma­la, joka kuu­lee hei­koim­man­kin huo­kauk­sen, kuu­lee myös sinun äänesi.

Pek­ka Neva­lai­nen, Iin seu­ra­kun­nan lähe­tys- ja kan­sain­vä­li­sen­työn ohjaaja