Har­taus: Jee­suk­sen nimessä

Kun me sanom­me ’Jee­suk­sen nimes­sä’, saa tämä meis­sä aikaan var­mas­ti monen­lai­sia tun­tei­ta, sekä posi­tii­vi­sia, mut­ta myös nega­tii­vi­sia, onhan hänen nimes­sään teh­ty kaut­ta aikain sekä pal­jon hyvää, mut­ta myös pahaa. Sel­lai­nen on ihmisluonto.

Me etsim­me oikeu­tus­ta teoil­lem­me mei­tä itseäm­me suu­rem­mas­ta. Tämä ei ole oikein. Kuten käs­kyis­sä sano­taan; Älä lausu tur­haan Her­ran, sinun Juma­la­si nimeä, mitä pahan ja toi­sia satut­ta­van toi­min­nan oikeut­ta­mi­nen ennen kaik­kea edus­taa. Hän ei tah­do mei­dän teke­vän toi­sil­lem­me pahaa, ja jos me näin teem­me, ker­too se pikem­min­kin meis­tä itses­täm­me ja mei­dän tur­mel­tu­nees­ta luon­nos­tam­me, kuin mei­dän Herrastamme.

Jee­suk­sen nimi lie­nee tänä päi­vä­nä koko maa­il­man­his­to­rian tun­nis­te­tuin nimi. Sen tun­te­vat lähes kaik­ki, oli­vat­pa he sit­ten kris­tit­ty­jä tai eivät. Näin ei kui­ten­kaan aina ollut. Aluk­si Jee­suk­sen nimes­sä ei nimit­täin ollut mitään taval­li­suu­des­ta poik­kea­vaa. Jee­sus oli hyvin ylei­nen nimi hänen aikan­sa juutalaisuudessa.

Evan­ke­liu­meis­sa Jee­sus­ta kut­su­taan­kin toi­si­naan Nasa­re­ti­lai­sek­si, mikä kuvaa, mil­lä nimel­lä hänet oma­na aika­naan tun­net­tiin. Me tun­nem­me hänet tie­ten­kin parem­min nimel­lä Jee­sus Kris­tus, Juma­lan poika.

Nimi Jee­sus on kreik­ka­lai­nen muo­to heprea­lai­ses­ta nimes­tä Joo­sua, joka mer­kit­see kir­jai­mel­li­ses­ti: ”Her­ra pelas­taa tai Juma­la on pelas­tus”. Myös Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa esiin­tyy monia tämän nimi­siä hen­ki­löi­tä, tär­keim­pä­nä heis­tä juu­ri Joo­sua, joka Moo­sek­sen kuol­tua lopul­ta joh­dat­ti kan­san­sa pit­kän erä­maa­vael­luk­sen jäl­keen luvat­tuun maa­han. Tämän on tul­kit­tu perin­tei­ses­ti mer­kit­se­vän, että lakia edus­ta­va Moo­ses saat­toi vie­dä kan­san­sa vain luva­tun maan porteille.

Tar­vit­tiin Joo­sua, ja myö­hem­min Jee­sus, joka vie mei­dät peril­le Isän luokse.

Suku­pol­vet vaih­tu­vat, mut­ta tämä on ja pysyy; Jee­sus Kris­tus on sama eilen, tänään ja ikui­ses­ti. Jee­sus on luvan­nut, että häneen usko­vat tule­vat teke­mään hänen ver­tai­si­aan teko­ja, ja vie­lä suu­rem­pia­kin. Kaik­ki tämä on kui­ten­kin lopul­ta Her­ram­me aikaan­saan­nos­ta meis­sä, ei läh­töi­sin meis­tä itses­täm­me; Hänen vai­ku­tuk­ses­taan hänen ver­tai­si­aan teko­ja tekivät

Jus­si Rinta-Jouppi.

jo apos­to­lit, ja näi­tä teko­ja teh­dään edel­leen täs­sä maa­il­mas­sa esi­mer­kik­si kris­til­li­sen lähe­tyk­sen ja hyvän­te­ke­väi­syy­den kautta.

Meil­le Her­ram­me seu­raa­jil­le hänen nimen­sä mer­kit­see­kin tänä päi­vä­nä hyvin pal­jon; Kris­til­li­nen kas­te on alus­ta alkaen suo­ri­tet­tu Her­ram­me Jee­suk­sen nimes­sä, apos­to­lit julis­ti­vat, paran­si­vat, ja teki­vät tun­nus­te­ko­ja hänen nimes­sään, ja Jee­suk­sen omak­si tun­nus­tau­tu­mis­ta kut­su­taan usein juu­ri hänen nimen­sä tun­nus­ta­mi­sek­si. Teh­dä jotain Jee­suk­sen nimes­sä on näin ollen teh­dä jotain uskos­sa Her­raam­me, tun­nus­taa hänet pelas­ta­jak­si, Juma­lan pojaksi.

Seu­ra­kun­tam­me myös kokoon­tuu yhteen aina Her­ram­me Jee­suk­sen nimes­sä. Niin kuin Pie­ta­ri vii­saas­ti ilmai­see: ”Mitään muu­ta nimeä, joka mei­dät pelas­tai­si, ei ole ihmi­sil­le annet­tu koko tai­vaan­kan­nen alla”. Toti­ses­ti näin on. Hyvää uut­ta vuot­ta ystävät!

Jus­si Rin­ta-Joup­pi, seu­ra­kun­ta­pas­to­ri, Hau­ki­pu­taan seurakunta