Kes­kus­te­lem­me: Koko­nais­val­tai­nen tulevaisuus

Muut­tuu­ko koke­mus jos­sain koh­taan kil­pai­lu­ky­vyk­si vai kirouk­sek­si? Tui­jot­ta­mi­nen pelk­kään ikään on kapea­kat­seis­ta ja lyhyt­jän­teis­tä. Tätä meil­lä kui­ten­kin on, aivan lii­kaa tilas­to­ja ja tul­kin­taa myöten.

On aivan sel­vää, että ihmi­set ovat hyvin eri­lai­sia monin tavoin. Moni van­hem­pi on esi­mer­kik­si parem­mas­sa kun­nos­sa kuin nuo­rem­mat ja päin­vas­toin. On vas­tuu­ton­ta yleis­tää yhden teki­jän osal­ta kaik­ki. Oli­si­ko aika ryh­tyä todel­la­kin tar­kas­te­le­maan koko­nai­suut­ta? Myös monien tut­kit­ta­vien asioi­den osal­ta? Eikä jät­tää huo­mioi­mat­ta monia oleel­li­sia asioi­ta tai jät­tää nii­tä kertomatta.

Moniar­voi­nen, tasoi­nen ja eri ikä­ryh­mis­tä koos­tu­va yhtei­sö on paras­ta työ­elä­mää myö­ten. Se edus­taa myös koko­nai­suut­ta par­hai­ten. Yksit­täi­se­nä asia­na nos­tai­sin kui­ten­kin esil­le kom­mu­ni­koin­nin. Se näyt­tää jää­neen hei­kom­mal­le tasol­le digi­ta­li­saa­tion nous­tes­sa teko­ä­lyn kans­sa kus­kin pai­kal­le. Oli­si­ko aika palaut­taa ihmi­syys, inhi­mil­li­syys ja aitous niil­le kuu­lu­vaan paik­kaan? Arvo­na korkeimmalle?

Van­hem­mil­la on iso vas­tuu ja roo­li las­ten sekä nuor­ten osal­ta. Ei ole yhden­te­ke­vää, miten heil­le puhu­taan, kom­mu­ni­koi­daan ja ope­te­taan. Sii­tä on jo pää­tel­tä­vis­sä, mitä on tulos­sa. Hyväl­tä näyt­tää kui­ten­kin sii­nä suh­tees­sa, että esi­mer­kik­si las­ten kir­jo­ja lai­na­taan pal­jon ja tren­di on nousus­sa. Arvoi­na sivis­tys, rau­ha ja vakaus tuke­vat ja kiit­tä­vät tätä omal­ta osal­taan. Mei­tä kaik­kia tar­vi­taan ja meil­lä on oma paik­kam­me. Pide­tään se kun­nos­sa, aute­taan mui­ta ja tar­kas­tel­laan aina vii­me kädes­sä kokonaisuutta.

Mar­ko Hoik­ka­nie­mi, opet­ta­ja, Oulu