- Aatu Haverinen on harjoittelijajäsen Kellon metsästysseurassa. Hän on ollut aktiivisesti mukana toiminnassa.
Viime lauantaina Kellon Metsästysseura vietti peijaisiaan Kellon Nuorisoseuran tiloissa ja kattilat pistettiin porisemaan jo aamukuuden jälkeen. Seuran jousiammuntajaoston Jani Pitkänen oli jaostonsa kanssa vastuussa peijaisten tarjoiluista. Esivalmistelut he aloittivat jo pari viikkoa aiemmin.
– Liemen olisi toki voinut tehdä jauheestakin, mutta ammattiylpeys ei antanut vetää mutkia suoriksi. Hirven lihat ja kasvikset on paahdettu itse ja keittoa valmistuu 450 litraa. Keitto on kiitos maanomistajille ja silloin keitto tehdään kunnolla, Pitkänen kertoi.
Vuosikymmeniä sitten maanomistajia yritettiin kiittää lihapaloilla, mutta satojen maanomistajien kanssa se osoittautui vaikeaksi. Etenkin, jos tontti on perikunnan, jolloin omistajia saattaa olla kymmeniä ympäri Suomea. Keiton muodossa maanomistajien kiittäminen on osoittautunut hyväksi ja toimivaksi tavaksi.
Aiempina vuosina peijaisten tarjoiluista on vastannut ulkopuolinen taho, mutta jousiammuntajaosto on hoitanut urakan viime vuodesta lähtien. Erityisen keitosta ja sen valmistuksesta tekee seuran viime vuonna hankkima vuoden 1929 soppatykki.
– Kyllähän tämä tuo keittoon oman mausteensa, kun se valmistetaan rintamallakin mukana olleella melkein satavuotiaalla tykillä, Pitkänen hymyili seuran jäsenten nyökytellessä vieressä.
Jäseniä seurassa on tällä hetkellä kaikkinensa vajaat 600. Jäseneksi pääsee maanomistajuuden tai harjoittelun kautta.
Peijaisissa mukana oli myös Aatu Haverinen, joka on seurassa tällä hetkellä harjoittelijajäsenenä. Paikalla oli myös Haukiputaan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Sami Manninen, joka kertoi harjoittelijaohjelman olevan nykyisin hyvä tapa saada mukaan uusia jäseniä.
Vuonna 1955 toimintansa aloittanut Kellon metsästysseura on Mannisen ja muidenkin jäsenten mukaan jo hieman ukkoutunut ja toimintaan toivotaan mukaan lisää nuoria.
– Ja nuoria naisia, kuului huuto peijaisporukasta naurun säestämänä.
– Metsästäjätutkinnon suorittaneissa naisten määrä on selvästi kasvanut ja myös kaikki naiset ovat erittäin tervetulleita mukaan seuraan, Manninen lisäsi.
Seuran jäseneksi pääsyn helpottamisen lisäksi 70 vuotta vanhoja sääntöjä ja tapoja on muutettu pikkuhiljaa vastaamaan enemmän tätä päivää. Myös yhteistyötä lähialueiden muiden metsästysseurojen kanssa on lisätty, ja välit alueen muiden harrastajien ja alueilla liikkujien kanssa on haluttu pitää hyvinä.
Hirven metsästysmaita seuralla on 24 000 hehtaaria aina melkein Kuusamontiehen ja Somerovaaraan saakka. Asutukseen tulee olla ampuessa vähintään 150 metriä matkaa ja seura on rauhoittanut tiettyjä alueita, joilla he eivät metsästä.
– Viime vuonna viestimme Virpiniemen hevosharrastajien kanssa aktiivisesti milloin olemme metsällä ja se toimi mielestämme erittäin hyvin. Tarkoituksella emme mene hevosharrastajien alueelle, mutta koiralle on vaikea sanoa, että tuonne ei saa mennä, Manninen hymyili.
Yhteistyö muun muassa Haukiputaan ja Jokivarren Metsästysseurojen kanssa on ollut Mannisen ja Pitkäsen mukaan helppoa ja aktiivista. Mietteissä on ollut monia yhteisiä kehittämishankkeita. Asioita onkin jo edistetty, kuten Haukiputaan metsästysyhdistyksen ampumaradan kehittämishankkeet ja vanhan majan korjaushanke, jota seurat ja RHY ovat pohtineet yhdessä.
– Nykyinen rakennus ei ole sellaisenaan enää käyttökelpoinen, mutta sijainti on erinomainen. Kunnostettuna majaa voisi hyödyntää sidosryhmätapaamisissa sekä erilaisten tapahtumien ja koulutuksien keskuksena. Kunnostaminen vaatii kuitenkin paljon varoja, Manninen totesi.
Manninen oli iloinen siitä, että seuran toimintaan on kuitenkin saatu uusia tekeviä aktiiveja, jotka haluavat kantaa kortensa kekoon. Kuten Pitkänen. Jousiammunta on vielä uudehko jaosto, mutta jäseniä siinä on jo 14. Kalimen ampumaradalla ei enää ammuta panoksilla asutuksen tullessa niin lähelle, mutta jousijaosto harjoittelee aktiivisesti radalla. Jaostolla on myös oma juniorijousi, jonka avulla myös nuoret pääsevät tutustumaan lajiin.
– Radalla on jo reilut 10 3D-eläinmaalia ja varojenhankinnalla saadut tuotot käytetään radan kehittämiseen, Pitkänen kertoi.
– Jousiammuntajaostoa kutsutaan leikkisästi seurassa sukkahousujaostoksi, Manninen nauroi ja jatkoi.
– Jaoston toiminta on herättänyt kiinnostusta seuraa kohtaan ja sitä tarvitaan nykypäivänä. Haluamme tuoda esille, että metsästys sopii kaiken ikäisille ja kaiken tasoisille luonnossa liikkujille.
Hirvimerkki ammutaan 75 metristä ja jousella ammuttaessa tappoetäisyys on noin 20 metriä. Siinä siis yksi isoimmista eroista aseiden välillä. Pitkänen lisäsi, että jousella ammuttaessa täytyy tulla yhdeksi luonnon kanssa, jotta saalis uskaltautuu tarpeeksi lähelle. Lajin haastavuus onkin Pitkäsen mukaan sen suola.
– Kyllähän sitä tuntee olevansa osa jotain suurempaa, kun kiipeää puuhun ja oravat pyörivät niskassa, jänis hyppii aivan puun juuressa ja kauris uskaltautuu kymmenen metrin päähän. Siinä tilanteessa ei edes tarvitse ampua, sillä tilanne itsessään on jo merkityksellinen, Pitkänen hymyili.
35 vuotta metsällä kulkenut Manninen yhtyy Pitkänen kommenttiin. Myös hänestä harrastuksessa parasta on juuri luonto, hiljaisuus ja seuran jäsenten välinen yhteisöllisyys.
– Työpäivän jälkeen, kun pääsee metsään ja autojen äänet häviävät niin mielikin rauhoittuu, Manninen sanoi.




