Meri­kau­pun­ki Oulu- tavoi­te­suun­ni­tel­ma on jul­kais­tu kun­ta­lais­ten näh­tä­väk­si ja kom­men­toi­ta­vak­si. Suun­ni­tel­mas­sa on pal­jon hyvää, hie­no­ja visioi­ta ja aivan kon­kreet­ti­sia toi­men­pi­tei­tä merel­li­sen Oulun kehit­tä­mi­sek­si. Tavoi­te­suun­ni­tel­mas­ta puut­tuu kui­ten­kin mer­kit­tä­vä seik­ka: merel­li­sen Oulun kult­tuu­ri­his­to­ria ja sie­lu. Meri­kau­pun­ki Oulun tulee olla aito ja kiin­nos­ta­va! Kau­pun­gis­sam­me on esi­mer­kik­si elä­vä kalas­ta­ja­ky­lä, Kel­lon Kivi­nie­mi, jon­ka kult­tuu­ri­nen arvo ja elä­vä kalas­tuse­lin­kei­no tulee huo­mioi­da ja tur­va­ta Meri­kau­pun­ki Oulu ‑tavoi­te­suun­ni­tel­mas­sa. Suun­ni­tel­maan tulee lisä­tä yhdek­si tee­mak­si ”Kalas­tus elin­kei­no­na ja elä­män­ta­pa­na”. Maas­sam­me elan­ton­sa kalas­tuk­ses­ta saa alle 500 ammat­ti­ka­las­ta­jaa, jois­ta usean koti­sa­ta­ma on Kivi­nie­mes­sä. Miten vie­hät­tä­vä ja kiin­nos­ta­va onkaan aito kalas­ta­ja­ky­lä merel­li­sen Oulun yti­mes­sä! Pide­tään huol­ta sii­tä, että sato­jen vuo­sien perin­ne voi jat­kua ja oulu­lai­nen ostaa koti­ve­sis­tä pyy­de­tyt kalat ran­nan kala­hal­lis­ta ‑lähi­ruo­kaa parhaimmillaan!

Hoi­ta­ja­pu­la on koro­nas­ta joh­tuen sai­raa­loi­den ja van­hus­ten­hoi­to­lai­tos­ten suu­ri ongel­ma ja antaa jo nyt viit­tei­tä sii­tä mitä epi­de­mian jäl­keen hoi­toa­lal­la tulee tapah­tu­maan. Ikään­ty­vä hoi­to­hen­ki­lö­kun­ta ja alan vaih­to sii­hen lisät­ty­nä uusi hoi­ta­ja­mi­toi­tus (0.7) aset­ta­vat tule­vai­suu­den haas­teet kunnille.

Suu­ret kii­tok­set hyväs­tä ja aina ajan­koh­tai­ses­ta kir­joi­tuk­ses­ta Tii­na M Haukipudas.

Kii­tok­set Pert­ti Huo­vi­sel­le asian­tun­te­vis­ta ja moni­puo­li­sis­ta Iin his­to­ri­aa valot­ta­vis­ta artik­ke­leis­ta. Voi­si­ko ko. artik­ke­lit koo­ta yksiin kansiin.

Ollin­kor­ven tuu­li­voi­ma­han­ke on saa­nut pal­jon kes­kus­te­lua aikaan sekä puo­les­ta että vas­taan ja moni onkin vaa­ti­nut suo­ra­sel­käi­syyt­tä asias­sa kun­ta­vaa­lieh­dok­kail­ta. Aihe on sinään­sä pal­jon tun­tei­ta herät­tä­vä, kos­ka asias­sa ovat pun­ta­roi­ta­vi­na mm. kun­nan saa­ma vero, ihmis­ten saa­ma vuo­kra­tu­lo, pai­kal­lis­ten asuk­kai­den viih­ty­vyys sekä ympä­ris­tö ja luonto.

Vii­me­ai­kai­sis­ta ylei­sön­osas­ton kir­joi­tuk­sis­ta on saa­nut sel­lai­sen kuvan, että Iin kun­nal­la menee huo­nos­ti. Val­tuus­toon pyr­ki­vät ehdok­kaat näyt­tä­vät ajat­te­le­van, että epä­koh­tia kai­ve­le­mal­la, jopa lii­oit­te­le­mal­la, saa pal­jon ääniä. Var­maan tämä ajat­te­lu kum­pu­aa eten­kin net­ti­kes­kus­te­luis­ta tutus­ta tavas­ta saa­da huo­mio­ta. Suo­ma­lai­set­han kiin­nos­tu­vat sil­loin, kun esil­le nousee jokin pie­leen men­nyt asia, jopa toi­sel­le sat­tu­nut onnet­to­muus. Mut­ta sie­täi­si aja­tel­la, mitä täl­lai­sel­la nega­tii­vi­sel­la kir­joit­te­le­mi­sel­la saa aikaan. Aina­kaan kun­nan mai­ne ja veto­voi­ma eivät sii­tä parane.

Iin Ala­ran­nal­la kel­tai­seen tak­kiin pukeu­tu­nut pojan­nap­pu­la aje­lee moot­to­ri­kel­kal­la latu-uraa pit­kin. Latu on usein hiih­to­kel­vot­to­mas­sa kun­nos­sa. Voi­sit­te­ko van­hem­mat opas­taa lap­sian­ne aje­le­maan muualla.

Esi-isä­­saa­­lis­­ta­­jil­­le met­sä on pyhä paik­ka. Ennen kuin hän läh­tee pyyn­ti­ret­kel­le salo­ja samoa­maan, kor­pia kolua­maan, hän pesey­tyy kun­nol­la ja pukee ylleen.….. 

Miten käy, kun sopi­mus­kausi myl­ly­jen osal­ta lop­puu? Kuka vii­me­kä­des­sä pur­kaa myl­lyt, jos asiat ei mene niin kuin on sopi­muk­ses­sa sovittu? 

Lues­ke­lin Oulun ympä­ris­tö­oh­jel­maa 2026 – koh­ti hii­li­neut­raa­lia Oulua. Ympä­ris­tö­oh­jel­man val­mis­te­luun on osal­lis­tu­nut yli 300 hen­ki­löä, eikä reu­na-aluei­ta ole ollen­kaan huo­mioi­tu täs­sä ohjel­mas­sa! Täs­sä­pä muu­ta­ma esi­merk­ki miten reu­na-aluei­ta näi­ve­te­tään Oulussa.

Vie­lä 2010-luvul­la ener­gia­puun tuo­tan­to ei ollut met­sän­kas­vat­ta­jal­le kan­nat­ta­vaa. Maa­il­man­mark­ki­noi­den hal­pa kivi­hii­li ja EU:n hapa­roi­va ilmas­to-ote var­mis­ti­vat, että emme luo­pu­neet­kaan kivihiilestä.

Tämä tapah­tui ker­ran, kau­an sit­ten, kun minä­kin olin pie­ni, eka­luok­ka­lai­nen. Sil­loin oli se pelot­ta­va keuh­ko­tau­ti leviä­mäs­sä koko Suo­meen. Sitä pelät­tiin myös Iihin kuu­lu­vas­sa pie­nes­sä Jak­ku­ky­län kou­lus­sa. Ja sit­ten! Erää­nä päi­vä­nä tuli ter­veys­tä­ti kou­luum­me ilmoit­ta­maan, että: “Olen nyt tul­lut rokot­ta­maan tei­dät sitä uut­ta ja pahaa tau­tia vas­taan. Sit­ten ette sai­ras­tu sii­hen ja sehän on hyvä asia. Eikös vaan?”.