Kuu­lin “hevos­mies­ten tie­to­toi­mis­tos­ta”, että tämän päi­vän 80-vuo­ti­aat vas­taa­vat kun­nol­taan 1960-luvun 60-vuo­tiai­ta. Pitä­nee­kö tuo paik­kaan­sa, mut­ta ihan oikeas­ti­kin tilas­tot ker­to­vat mei­dän suo­ma­lais­ten eli­niän nous­seen toi­sen maa­il­man­so­dan jäl­keen noin 20 vuot­ta. Toden­nä­köi­ses­ti tämän päi­vän vau­vat saat­ta­vat siis elää jopa sata­vuo­tiaik­si. Kaik­ki edel­lä­ole­va vain ker­too, että mei­tä ikäih­mi­siä on tule­vai­suu­des­sa suh­teel­li­ses­ti koko väes­tös­tä entis­tä enemmän.

Moot­to­ri­kelk­kai­li­jat käyt­tä­vät kevyen lii­ken­teen Vii­kin ali­kul­ku­tun­ne­lia (Hau­ki­pu­taan kes­kus­taa­ja­man ete­lä­puo­lel­la, Lid­lin lähel­lä) pääs­täk­seen aja­maan Hau­ki­pu­taan­tien jom­mal­le kum­mal­le puo­lel­le. Vaa­ra­ti­lan­tei­ta syn­tyy muul­le kevyel­le lii­ken­teel­le. Lisäk­si lähel­lä on myös lin­ja-auto­py­säk­ki, jol­ta pur­kaan­tuu käve­li­jöi­tä. Onnek­si mitään ei ole sattunut. 

Nelos­tien lin­jaus, ns. Iin ohi­tus­tie, on puhut­ta­nut iiläi­siä jo neli­sen­kym­men­tä vuot­ta. Itse­kin olen otta­nut aktii­vi­ses­ti osaa kes­kus­te­luun ensin kan­sa­lai­sak­tii­vi­na, sit­tem­min kun­ta­päät­tä­jä­nä. Asian his­to­ria on ollut siis pit­kä ja vai­he­ri­kas. Ja tämä on aiheut­ta­nut han­ka­luuk­sia kun­nan maan­käy­tön suunnittelulle. 

Meil­lä poh­jo­las­sa tar­jo­aa luon­to näin tal­vel­la siner­tä­vän hämä­rän, val­kei­den lumi­ki­nos­ten ja väl­keh­ti­vän kuu­ran koris­te­le­mien pui­den kes­kel­lä ihail­ta­vak­sem­me tai­det­ta ilman eril­lis­tä kat­se­lu­mak­sua. Herk­kä kau­neus ei näy kau­pun­kien valo­me­ren kes­kel­lä eikä päi­väl­lä vir­ka-aika­na. Näi­tä elä­myk­siä voi kokea vain maa­seu­dul­la, alueil­la, jois­sa katu­va­lot eivät loi­mo­ta öiseen aikaan, eikä lii­ken­ne rul­laa pit­kin hil­jais­ta kylätietä. 

Koh­ta koli­see ris­teyk­sis­sä, jol­lei­vät ura­koit­si­jat ala per­ka­ta pois näky­vyy­den peit­tä­viä lumi­val­le­ja. Kuka mak­saa mah­dol­li­sen vahingon?