Unel­mat, tii­mi­työ ja perik­sian­ta­mat­to­muus vie­vät pit­käl­le – Para­lym­pia­mi­ta­lis­ti Toni Piis­pa­nen jakoi sel­viy­ty­mis­kei­no­jaan Iissä

Para­lym­pia­mi­ta­lis­ti, yhteen­sä 24 arvo­ki­sa­mi­ta­lia pyö­rä­tuo­li­ke­lauk­sen pika­mat­koil­la voit­ta­nut Toni Piis­pa­nen puhui Iis­sä unel­mis­ta, tii­mi­työs­tä ja perik­sian­ta­mat­to­muu­des­ta. Ne ovat joh­dat­ta­neet hänet itsen­sä menes­tyk­seen sen jäl­keen, kun hän 17-vuo­ti­aa­na hal­vaan­tui kara­te-esi­tyk­ses­sä. Ne oli­vat hänen ohje­nuo­ra­naan myös, kun hänen rei­si­luun­sa kat­ke­si vii­me vuon­na vain puo­li vuot­ta ennen Parii­sin para­lym­pia­lai­sia. Piis­pa­nen ker­toi tari­naan­sa Iin kun­nan työn­te­ki­jöil­le suun­na­tun Hyvin­voin­ti­pi­lo­tin loppuhuipennukseksi.

Koh­ta­lok­kaan kara­te-esi­tyk­sen jäl­keen Piis­pa­nen maka­si kuusi viik­koa liik­ku­mat­ta sai­raa­las­sa. Hänen piti miet­tiä elä­mään­sä uusiksi.

– Oli tie­dos­sa kun­tou­tuk­seen ja kehos­ta huo­leh­ti­mi­seen liit­ty­viä haas­tei­ta. Kovin paik­ka oli kui­ten­kin tuhou­tu­nut minä­ku­va ja itse­tun­to. Tein tuol­loin pää­tök­sen, että minun on pak­ko yrit­tää sel­vi­tä tilan­tees­ta ja koit­taa tavoi­tel­la mah­dol­li­sim­man nor­maa­lia elämää.

Tavoit­tee­seen liit­tyi posi­tii­vi­suu­den säilyttäminen.

– Pää­tin olla mah­dol­li­sim­man posi­tii­vi­nen olet­taen, että se tart­tuu mui­hin­kin. Jäl­ki­kä­teen olen kuul­lut van­hem­mil­ta­ni, että myös he pyr­ki­vät ole­maan posi­tii­vi­sia. Ehkä saim­me sii­tä yli­mää­räis­tä voimaa.

Piis­pa­nen päät­ti löy­tää jokai­ses­ta päi­väs­tä yhden posi­tii­vi­sen asian. Vii­kos­sa hän huo­ma­si nii­tä ole­van jo seitsemän.

Maa­il­man ja elä­män muu­tok­siin voi suh­tau­tua monel­la taval­la. Piis­pa­nen vink­ka­si, että niis­tä sel­viy­ty­mi­sen avain voi olla hyväksyminen.

– Voi aja­tel­la, että nyt on näin ja näil­lä men­nään. Ihmi­sen mie­li on tai­pu­vai­nen poh­ti­maan tule­vai­suut­ta tai men­nei­tä, kun mei­dän tuli­si elää täs­sä hetkessä.

Menes­tyk­sen avai­mik­si Piis­pa­nen mää­rit­te­li tie­don, tai­don, tun­teen ja periksiantamattomuuden.

– Meil­lä on olta­va tie­to sii­tä, mis­sä täl­lä het­kel­lä ollaan menos­sa, jot­ta osaam­me ase­moi­da oman toi­min­tam­me sii­hen. Tar­vi­taan tai­toa hyö­dyn­tää tie­toa. Ilman tun­teen paloa ei puo­les­taan syn­ny tulok­sia. Perik­sian­ta­mat­to­muut­ta tar­vit­sem­me, sil­lä joka päi­vä tulee eteen kuop­pia, jois­ta on nous­ta­va ylös.

Ilman hyvää tii­miä ei saa­vu­te­ta para­lym­pia­mi­ta­le­ja tai mui­ta tavoit­tei­ta. Piis­pa­nen koros­taa­kin tii­min ja yhtei­söl­li­syy­den mer­ki­tys­tä onnistumiseen.

– On hyväk­syt­tä­vä, että tii­min jäse­net ovat eri­lai­sia. On kun­nioi­tet­ta­va tii­mis­sä toi­mi­vien hyvin­kin eri­lai­sia tapo­ja, tar­pei­ta ja elä­män­ti­lan­tei­ta. On tär­ke­ää huo­leh­tia, että jokai­nen kokee ole­van­sa hyö­dyl­li­nen tii­mil­le ja myös saa voi­maa sii­tä. Mei­dän tii­mis­säm­me puhut­tiin pal­jon miel­tä pai­na­vis­ta asiois­ta, kysyt­tiin tois­ten asioi­ta ja hyväk­syt­tiin, että tii­min jäse­net ovat erilaisia.

Kotiu­dut­tu­aan 2,5 kuu­kau­den sai­raa­la- ja 2,5 kuu­kau­den kun­tou­tus­jak­son jäl­keen Piis­pa­sel­la oli jäl­leen edes­sään muu­tos. Oli mie­tit­tä­vä kei­not jat­kaa elämää.

– Pää­tin aja­tel­la posi­tii­vi­ses­ti. Pää­tin, etten lope­ta usko­mis­ta parem­paan, vaik­ka jou­duin­kin väit­te­le­mään sii­tä lää­kä­rien kans­sa. Pää­tin, että pää­tän itse mitä haluan elä­mäl­tä­ni ja tavoit­te­len sitä kai­kin käy­tet­tä­vis­sä­ni ole­vin voi­min. Pää­tin, etten anna kenen­kään vai­kut­taa unel­mie­ni saa­vut­ta­mi­seen. Pää­tin, etten anna periksi.

Pää­tös, ettei anna mui­den vai­kut­taa unel­mien­sa saa­vut­ta­mi­seen vei hänet lii­kun­nan pariin.

– Lii­kun­ta oli ollut haa­veam­mat­ti­ni ennen hal­vaan­tu­mis­ta­ni. Lukion jäl­keen pää­tin hakea Jyväs­ky­län yli­opis­ton lii­kun­ta­tie­teel­li­seen. Kela ei mei­nan­nut sitä hyväk­syä, mut­ta pää­sin lopul­ta kui­ten­kin sin­ne ensim­mäi­se­nä pyö­rä­tuo­lin käyttäjänä.

Opis­ke­luai­ka­naan pari vuot­ta hal­vaan­tu­mi­sen­sa jäl­keen Piis­pa­nen alkoi har­ras­taa pyö­rä­tuo­li­rug­bya ja ete­ni sii­nä Suo­men maa­jouk­ku­een kap­tee­nik­si. Hän pela­si rug­bya jon­kin aikaa myös puo­liam­mat­ti­lais­lii­gas­sa Yhdys­val­lois­sa. Pyö­rä­tuo­li­ke­lauk­seen hän vaih­toi vuon­na 2010.

Piis­pa­nen lopet­ti uran­sa vii­me vuon­na voi­tet­tu­aan 24 arvo­ki­sa­mi­ta­lia. Suo­men Urhei­lu­liit­to on valin­nut hänet kak­si ker­taa vuo­den ylei­sur­hei­li­jak­si. Hänet on pal­kit­tu Perik­si ei anne­ta ‑pal­kin­nol­la ja valit­tu Vuo­den Reh­dik­si urhei­li­jak­si. Piis­pa­nen työs­ken­te­lee ope­tus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riös­sä val­tion lii­kun­ta­neu­vos­ton pääsihteerinä.

Piis­pa­nen tote­aa, että unel­mien saa­vut­ta­mi­nen ei ole helppoa.

– Mut­ta mitä enem­män nii­tä yrit­tää saa­vut­taa, sitä enem­män on onnis­tu­mi­sen mahdollisuuksia.

Nuor­ta Tonia Piis­pa­nen eväs­täi­si teke­mään asioi­ta, joi­ta rakastaa.

– Poh­di, mitä haluat elä­mäs­sä­si oikeas­ti teh­dä. Älä taker­ru ennak­ko­luu­loi­hin, kes­kus­te­le, kysy ja sel­vi­tä. Opi tun­te­maan itse­si ja tii­mi­si ja käy­tä menes­tyk­sen avai­mia. Luo omat ja tii­mi­si tavoit­teet askel aske­leel­ta. Välil­lä on hyvä ottaa yksi askel taak­se­päin, jot­ta pää­see kak­si askel­ta eteen­päin. Ole roh­kea, uskal­la, älä­kä anna periksi.

Piis­pa­nen vink­ka­si ylei­söl­leen, että samoil­la neu­voil­la he voi­vat antaa menes­ty­mi­sen mah­dol­li­suu­den omal­le tiimilleen.

Hank­kei­ta liik­ku­mi­sen edistämiseksi

Iin kun­nas­sa on tämän vuo­den ajan lii­ku­tet­tu sekä kun­nan työn­te­ki­jöi­tä että senio­rei­ta alue­hal­lin­to­vi­ras­ton tuke­man Iisis­ti Liik­ku­va Ii ‑hyvin­voin­ti­pi­lo­tin avul­la. Hank­keen lii­kun­ta-akti­voin­ti suun­nat­tiin tam­mi-kesä­kuus­sa kun­nan työn­te­ki­jöil­le. Elo-jou­lu­kuus­sa ovat vuo­ros­sa yli 65-vuo­ti­aat kuntalaiset.

Kun­nan rei­lus­ta nel­jäs­tä­sa­das­ta työn­te­ki­jäs­tä hyvin­voin­ti­pi­lot­tiin osal­lis­tui 50.

– Heil­le teh­tiin pilo­tin alus­sa, puo­li­vä­lis­sä ja lopus­sa mit­tauk­sia, joi­den mukaan val­tao­san kun­to kohe­ni huo­mat­ta­vas­ti. Kam­pan­ja oli sel­keäs­ti akti­voi­nut liik­ku­maan. Myös palau­te­lo­mak­keen mukaan osal­lis­tu­jat oli­vat tyy­ty­väi­siä ja toi­voi­vat lisää saman­lais­ta, ker­too Iin kun­nan lii­kun­ta- ja elin­ta­paoh­jaa­ja Taru Lauk­ka.

Kun­nan työn­te­ki­jöi­tä akti­voi­tiin liik­ku­maan monil­la tavoin. Kokoon­tu­mi­sia oli pien­ryh­mis­sä ker­ran kuussa.

– Heil­lä oli kun­to­sa­lioh­jaus­ta, hiih­to-ope­tus­ta, avan­to­uin­tioh­jaus­ta, kehon­huol­toa ja porrastreenejä.

Yli 65-vuo­tiail­le kun­ta­lai­sil­le suun­na­tus­sa osuu­des­sa on muka­na 20 kun­ta­lais­ta. Hei­dän osal­taan kes­ki­ty­tään lii­kun­ta- ja elintapaohjaukseen.

Kun­ta­lais­ten ja kun­nan työn­te­ki­jöi­den hyvin­voin­tiin on Iis­sä kiin­ni­tet­ty huo­mio­ta monin tavoin. Para­lym­pia­mi­ta­lis­ti ja val­tion lii­kun­ta­neu­vos­ton pää­sih­tee­ri Toni Piis­pa­sen luen­toa kuun­te­le­mas­sa ollut kun­nan hyvin­voin­ti­joh­ta­ja Jan­ne Puo­li­tai­val kysyi, mitä kun­nan kan­nat­tai­si teh­dä, mikä­li se sai­si vali­ta vain yhden hyvin­voin­tia edis­tä­vän teon. Piis­pa­nen suo­sit­te­li lii­kun­taoh­jel­man tekoa. Puo­li­tai­val ker­toi, että kun­nas­sa käyn­nis­te­tään lii­kun­taoh­jel­man teko alku­vuo­des­ta 2026.

Kun­tien liik­ku­mis­oh­jel­miin tai lii­kun­nan edis­tä­mi­sen ohjel­miin koo­taan tavoit­teet ja toi­men­pi­teet asuk­kai­den fyy­si­sen aktii­vi­suu­den lisää­mi­sek­si. Sii­hen koo­taan lii­kun­ta­mah­dol­li­suuk­sia, lii­kun­tao­lo­suh­tei­den toi­mi­vuut­ta ja muu­ta vastaavaa.

Piis­pa­nen tote­si myös, että kun­nis­sa on hyvä huo­mioi­da sovel­tu­van lii­kun­nan lisään­ty­vä tarve.

– Väes­tö­ra­ken­ne ikään­tyy ja tulee yhä enem­män toi­min­ta­ra­joit­tei­sia ikäihmisiä.