Mai­ja Lavo­nen, teks­tii­li­tai­teen uudis­ta­ja Iin Olhavasta

Mai­ja Lavo­nen (29.10.1931–9.12.2023), omaa sukua Luu­ke­la syn­tyi Iin Olha­vas­sa. Luu­ke­lan suku oli kotoi­sin Hau­ki­pu­taal­ta. Vuon­na 1939 per­he muut­ti Kemiin, joten lap­suus vie­tet­tiin Olha­vas­sa ja nuo­ruus Kemissä.

Johan­nes Luu­ke­la, Mai­jan isä, toi­mi meri­var­ti­ja­na, ja äiti oli amma­til­taan käti­lö. Mai­ja Lavo­sel­la oli kak­si sis­koa, Arja Luu­ke­la, s.1939 ja Annik­ki Luu­ke­la, s.1944, jot­ka kum­pi­kin pää­tyi­vät taidealalle. 

Mai­ja Lavo­nen opis­ke­li vuo­si­na 1953–1956 tai­de­teol­li­ses­sa oppi­lai­tok­ses­sa muo­ti- ja mal­li­suun­nit­te­luo­sas­tol­la ja vuo­si­na 1956–1957 Vapaas­sa Tai­de­kou­lus­sa. Kemin Tyt­tö­ly­seon kuvaa­ma­tai­teen opet­ta­ja Nina Vanas (1906–1977) roh­kai­si Mai­jaa opin­toi­hin. Vanak­sen tun­neil­la oli kudot­tu myös ryijyjä. 

Vuon­na 1958 Mai­ja avioi­tui tai­de­maa­la­ri Ahti Lavo­sen (21.3.1928–26.2.1970) kans­sa. Kol­men vuo­den ajan Mai­ja toi­mi Kot­kas­sa Kar­hu­lan Tyt­tö­jen ammat­ti­kou­lun opet­ta­ja­na. Hel­sin­kiin palat­tiin vuon­na 1961. Lap­set Sus­sa ja Kuut­ti syn­tyi­vät vuo­si­na 1960 ja 1966. Hän piti muotimyymälä,Poppi Bou­tique­ta parin vuo­den ajan. Lii­ke oli kuva­tai­det­ta ja muo­tia yhdis­tä­vä lii­ke, jos­sa oli myös Ahti Lavo­sen maa­laa­mia seinämaalauksia. 

Ahti Lavo­sen sai­ras­tut­tua jou­tui Mai­ja luo­pu­maan liik­kees­tään. Ensim­mäi­sen yksi­tyis­näyt­te­lyn­sä, Mur­heel­li­sia töi­tä, hän piti Kluu­vin gal­le­rias­sa vuon­na 1970. Näyt­te­ly on osa hänen suru­työ­tään Ahdin pois­me­non jäl­keen. Täs­sä vai­hees­sa suu­rin osa näyt­te­lys­tä koos­tui sisus­tus­kan­kais­ta. Muka­na oli myös täkä­nöi­tä eli kak­sin­ker­tai­sia käsin kudot­tu­ja kuviol­li­sia kan­kai­ta, jot­ka oli val­mis­ta­nut Hilk­ka Salo. Hänes­tä tuli­kin Mai­jan pit­kä­ai­kai­nen. luo­tet­ta­va kutoja. 

1970-luvul­la Lavo­nen suun­nit­te­li ja myi mal­le­ja mm. Mari­me­kol­le, Fin­lay­so­nil­le ja Tam­pel­lal­le. Tai­tei­li­jau­ran kään­ne­koh­ta oli yksi­tyis­näyt­te­ly vuon­na 1978 Wäi­nö Aal­to­sen museos­sa. Siel­lä oli esil­lä nyt myös ryijyjä. 

Hel­sin­gin seu­ra­kun­tayh­ty­mä tila­si vuon­na 1981 Lavo­sel­ta teks­tii­lin Pih­la­ja­mäen kirk­koon. Syn­tyi teos, kool­taan 125x300, ”Tei­dän edes­tän­ne annet­tu”, jos­sa mate­ri­aa­lei­na oli käy­tet­ty pel­la­vaa, puu­vil­laa ja silk­kiä. Täs­sä hän käyt­ti ensi ker­taa tek­niik­kaa, jos­sa kan­gas­puis­sa kudo­tun teok­sen nur­ja puo­li on kään­net­ty näkyville.

Jat­kos­sa Lavo­sel­ta tilat­tiin run­saas­ti kir­kol­lis­ta teks­tii­li­tai­det­ta. Teok­set saat­toi­vat olla suu­ria­kin, kuten Mal­min kirk­koon vuon­na 1981 val­mis­tu­nut ”Psal­mi 18:3”, joka on kah­dek­san met­riä korkea. 

Yhteis­työ ark­ki­teh­tien kans­sa oli jat­kos­sa Lavo­sel­le tär­ke­ää. Teos­ten sovit­ta­mi­nen ark­ki­teh­tuu­riin ja sen mit­ta­suh­tei­siin oli läh­tö­koh­ta­na useil­le tilaus­töil­le. Tek­nis­ten mate­ri­aa­lien yhdis­tä­mi­nen teks­tii­liin alkoi kiin­nos­taa Lavos­ta 1980-luvul­ta läh­tien. Vuo­des­ta 2005 läh­tien valo­kui­duis­ta tuli hänel­le mer­kit­tä­vin mate­ri­aa­li. Vii­mei­sen näyt­te­lyn­sä hän piti Gal­le­ria Bron­das­sa 2019–2020. Siel­lä oli esil­lä mm. valo­kui­tu­teos Aurin­koi­nen päivä.

Ark­ki­teh­tuu­ri- ja design­museos­sa Hel­sin­gis­sä on parai­kaa näyt­te­ly “Mai­ja Lavo­nen-Hil­jai­sia monu­ment­te­ja”. Design­museo on saa­nut Mai­ja Lavo­sen tai­tei­li­ja-arkis­ton kokoel­miin­sa vuon­na 2023. Lah­joi­tus on mah­dol­lis­ta­nut Lavo­sen elä­män­työn uuden tut­ki­muk­sen ja tul­kin­nan, mikä näkyy syys­kuun puo­leen väliin kes­tä­väs­sä näyttelyssä. 

Laa­jas­sa näyt­te­lys­sä kiin­nos­taa myös se, miten Lavo­sen lap­suu­den ja kou­lua­jan mai­se­mat ja muis­tot näky­vät hänen tai­tees­saan. Ne näyt­te­le­vät mer­kit­tä­vää osaa ja hän pala­si nii­hin yhä uudes­taan. Näyt­te­lys­tä löy­tyy kuva­ku­dos ja pel­la­va- teos ”Meri” vuo­del­ta 1980, joka on myös yksi ensim­mäi­sis­tä teks­tii­li­teok­sis­ta, jot­ka levit­täy­ty­vät sei­näl­tä tilaan. Teok­sen taus­tao­saa hal­lit­see vaa­lea tai­vas. Sini­nen meri on vain kapea rai­ta teok­sen alao­sas­sa. Meren lai­nei­ta esit­tä­vä kudot­tu osa kurot­te­lee ulos teok­ses­ta. Meri-aihei­sia ryi­jy­jä näyt­te­lys­tä löy­tyy useampiakin. 

Lavo­sel­ta löy­tyy myös sar­ja Kemin Sel­kä­saa­reen liit­ty­viä ryi­jy­jä. Teok­ses­sa ”Yö Olha­vas­sa” vuo­del­ta 1987, Lavo­nen on käyt­tä­nyt ensim­mäis­tä ker­taa muka­na myös valoa. Teos perus­tuu hänen muis­toi­hin­sa sii­tä, kuin­ka hän istui isän­sä olka­pääl­lä sau­nan jäl­keen. Isän astel­les­sa lumi­sen pihan poik­ki, koki pie­ni lap­si täh­ti­tai­vaan koko kirk­kau­den. Tämä näky jäi läh­te­mät­tö­mäs­ti häneen mieleensä. 

Teok­ses­sa ”Pol­ku”, vuo­del­ta 1983, pala­taan lap­suu­den mai­se­miin ja mie­li­ku­viin Olha­vas­sa. Yli kym­me­nen met­riä pit­kän, lat­tial­le aset­tu­van ryi­jyn vie­reen on lisät­ty kol­me kiveä, jot­ka ovat muis­to­ja istah­ta­mi­ses­ta kivel­le polun var­rel­la rantametsikössä. 

Kemis­sä Mai­ja Lavo­nen piti ret­ros­pek­tii­vi­sen näyt­te­lyn­sä vuon­na 2019. Kemi onkin paik­ka, jos­ta löy­tyy usei­ta ark­ki­teh­tuu­riin toteu­tet­tu­ja teoksia.

1980-luku oli Mai­ja Lavo­sen osal­ta paras­ta aikaa, kos­ka sil­loin oli varaa ja han­kit­tiin­kin run­saas­ti teok­sia jul­ki­siin tiloi­hin. 1990-luvul­la iski lama, joka näkyi tilaus­ten vähe­ne­mi­se­nä. Mai­ja­kin kes­kit­tyi lähin­nä näyttelyihin. 

2000-luvul­la palat­tiin jäl­leen han­kin­toi­hin, kun valo­kui­tu tuli mukaan teok­siin. Nyt, kun 80-luvun raken­nuk­sia on alet­tu pur­kaa, niin osa eri­tyi­ses­ti tilaan teh­dyis­tä teok­sis­ta eivät sel­lai­se­naan vält­tä­mät­tä säi­ly. Mut­ta vies­ti, jon­ka Mai­ja on halun­nut välit­tää, jää elä­mään. Mai­jan sanoin: ”Töis­sä­ni etsin inhi­mil­lis­tä vies­tiä. Haluan antaa jotain väsy­neil­le ihmi­sil­le. Haluai­sin välit­tää vaik­ka­pa kesäi­sen valon kulun meren pin­nal­la, lai­nei­den lau­lun, kal­lio­luo­to­jen puner­ta­vat sävyt ja aurin­gon polt­teen, kivien läm­mön verk­kais­ten pil­vien alla”. 

Ii-seu­ral­la on suun­ni­tel­mis­sa pal­jas­taa Mai­ja Lavo­sen muis­to­laat­ta kesä­kuus­sa Olha­van koululla.

Läh­teet: Pin­taa ja struk­tuu­ria, Teks­tii­li­tai­tei­li­ja Mai­ja Lavo­sen avain­teok­set ja kään­teen­te­ke­vät tai­de­teks­tii­lit 1968–2009, Sei­ja Hon­ka, 2012; Ahti Lavo­nen, Mai­ja Lavo­nen, Yhtei­siä aja­tuk­sia, näyt­te­ly­teos 10.2.–13.5.2018; Mai­ja Lavo­nen-Hil­jai­sia monu­ment­te­ja, näyt­te­ly Ark­ki­teh­tuu­ri ja Design-museos­sa 31.1.2024–14.9.2025; Kari Hol­man kuvat Design­museon näyt­te­lystä.