Isän­päi­vän kun­nia­mer­kin saa­va Esa Nis­ka­la: Isyys on joukkuepeliä

Isänpäivän kunniamerkin sunnuntaina saava Esa Niskala sanoo, että kunnianosoitus kuuluu yhtä lailla puolisolle, perheelle ja muulle tukiverkostolle. Kuva: Tuija Järvelä-UusitaloIsänpäivän kunniamerkin sunnuntaina saava Esa Niskala sanoo, että kunnianosoitus kuuluu yhtä lailla puolisolle, perheelle ja muulle tukiverkostolle. Kuva: Tuija Järvelä-Uusitalo

Iiläi­nen Esa Nis­ka­la juo tule­va­na sun­nun­tai­na isän­päi­vä­kah­vin­sa taval­lis­ta fii­nim­mäs­sä ympä­ris­tös­sä. Kut­su kävi Pre­si­den­tin­lin­naan, jos­sa Nis­ka­lan ja 47 muun isän rin­taan kiin­ni­te­tään tasa­val­lan pre­si­dent­ti Alexan­der Stub­bin myön­tä­mä kun­nia­merk­ki. Mer­kit ovat ensim­mäi­set kos­kaan isän­päi­vä­nä luo­vu­te­tut kunniamerkit.

Perus­tei­na kun­nia­mer­kin myön­tä­mi­sel­le oli­vat isän ansiot las­ten ja nuor­ten esi­mer­kil­li­se­nä kas­vat­ta­ja­na, vas­tuul­li­se­na ja välit­tä­vä­nä van­hem­pa­na, ja hyvän arjen edistäjänä.

– Var­mas­ti pal­kit­se­mi­see­ni vai­kut­taa, että olem­me kas­vat­ta­neet niin mon­ta las­ta ja teen myös työ­tä­ni las­ten ja nuor­ten paris­sa, Nis­ka­la sanoo.

Iin kun­nas­sa etsi­vä­nä nuo­ri­so­työn­te­ki­jä­nä kym­me­nen vuot­ta työs­ken­nel­leel­lä Nis­ka­lal­la ja hänen Saa­ra-puo­li­sol­laan on kol­me omaa las­ta, joi­den lisäk­si per­hees­sä on ollut yhteen­sä 88 huos­taa­no­tet­tua sijoi­tet­tua nuor­ta. Vaa­ri Nis­ka­la on kah­del­le omal­le lap­sen­lap­sel­le ja useam­mal­le sijoi­tet­tu­jen las­ten lapsille.

Nis­ka­lat pää­tyi­vät sijais­van­hem­mik­si vuon­na 2008, jol­loin molem­mat työs­ken­te­li­vät lastenkodissa.

– Saim­me vali­ta siel­tä ensim­mäi­set sijoi­tus­lap­sem­me. Meil­lä oli­kin alus­sa enim­mil­lään kuusi las­ta omien kol­men lisäk­si. Myö­hem­min sijoi­tus­las­ten mää­rä vakiin­tui neljään.

Aluk­si Nis­ka­lat työs­ken­te­li­vät koko­päi­väi­si­nä sijais­van­hem­pi­na, nykyi­sin molem­mil­la on kokoai­kai­nen työ­paik­ka toi­saal­la. Poh­teen myö­tä sijoi­tuk­set ovat vähen­ty­neet niin, että täl­lä het­kel­lä Nis­ka­loil­la on vain yksi sijoi­tus­nuo­ri. Tule­vai­suus sijais­per­hee­nä on vie­lä avoinna.

Nis­ka­loi­den sijoi­tus­lap­set ovat aina olleet hei­dän omas­ta toi­vees­taan mur­ro­si­käi­siä nuoria.

– Emme ole sijoi­tus­lap­sil­lem­me isä ja äiti, vaan yli­mää­räi­siä aikui­sia hei­dän elä­mäs­sään. Jos he halua­vat kut­sua mei­tä isäk­si ja äidik­si, niin se on ok. Kaik­ki lap­set ovat kui­ten­kin mei­dän lap­siam­me, jos joku kysyy, onko hän tyt­tä­re­si, vas­taan että on.

Kun sijoi­tus­nuo­ri tulee per­hee­seen, on mones­ti ensin edes­sä kuher­rus­kuu­kausi, jota usein seu­raa­vat kriisit.

– Monet ovat koke­neet todel­la han­ka­lia asioi­ta, joi­den kans­sa jou­du­taan käy­mään syvis­sä vesis­sä. Kaik­kia ei ole voi­tu aut­taa, kun ei ole löy­ty­nyt sopi­vaa apua ja tukea. Sii­tä tulee tie­ten­kin riit­tä­mät­tö­myy­den tunnetta.

Isyy­den vai­keim­mik­si het­kik­si Nis­ka­la on koke­nut alkua­jat sijaisvanhempana.

– Ensim­mäis­ten nuor­ten krii­sit tun­tui­vat todel­la suu­ril­ta, kun sel­lai­sia ei ollut aiem­min koh­dan­nut. Nii­tä ei voi­nut pae­ta tai jät­tää työ­pai­kal­le, kun ne oli­vat koto­na. Kun oli saa­nut kas­va­tet­tua useam­man nuo­ren, tie­si että tilan­teis­ta kyl­lä selvitään.

Omas­ta mie­les­tään Nis­ka­la on perus­van­hem­pi ja jouk­kue­pe­laa­ja. Hän näkee­kin, että isän­päi­vän kun­nia­merk­ki kuu­luu yhtä lail­la puo­li­sol­le, per­heel­le ja muul­le tukiverkostolle.

– Näen, että kaik­ki on läh­te­nyt omas­ta hyväs­tä kas­va­tuk­ses­ta, jon­ka sain Jak­ku­ky­läs­sä omil­ta van­hem­mil­ta­ni. Myös kou­lu­maa­il­ma kuu­luu tähän ver­kos­toon. Toi­vot­ta­vas­ti pien­luo­kat ja muu tuki säi­lyy myös tulevaisuudessa.

Seit­se­män­tois­ta sijais­van­hem­muus­vuo­den aika­na nuor­ten haas­teet ovat muuttuneet.

– Jos tänä päi­vä­nä oli­si samat kri­tee­rit kuin aloit­taes­sam­me, meil­le ei moni nuo­ri pää­si­si, vaan he meni­si­vät lai­tok­seen. Haas­teet ovat nyt eri­lai­sia, monil­la on mie­len­ter­veys- ja päihdeongelmia.

Nis­ka­loil­le on tut­tua pal­ve­lu­jen kar­kaa­mi­nen ulottumattomiin.

– Myös etsi­väs­sä nuo­ri­so­työs­sä näkee, kuin­ka pal­ve­lui­hin ei pää­se tai nii­hin on pit­kät jonot. Pitää olla todel­la sin­ni­käs, että saa nuo­rel­le palveluita.

Nuo­ria kas­vat­taa Nis­ka­lan mie­les­tä par­hai­ten per­heen arki. Tar­vi­taan rajat ja rak­kaut­ta. Nis­ka­la haluai­si, että hänen itsen­sä nuo­re­na Jak­ku­ky­läs­sä koke­ma huo­len­pi­to oli­si nykyi­sin­kin yleisempää.

– Ii on sen kokoi­nen kylä, että tääl­lä­kin voi­daan kysyä nuor­ten kuu­lu­mi­sia ja jutel­la heil­le muul­loin­kin kuin sil­loin kun he teke­vät jotain vää­rin. Toi­voi­sin, että nuor­ta uskal­le­taan lähes­tyä ja kehua, vaik­ka kuin­ka hie­no mopo täl­lä on. Voi­si aja­tel­la, että omal­la taval­laan jokai­nen kan­taa kort­ta kekoon. Sel­lai­nen yhtei­söl­li­syys tuo turvaa.

Nis­ka­la kehuu, että Iis­sä päät­tä­jät pitä­vät huol­ta nuorista.

– Tän­ne tulee uusi kou­lu, on nuo­ri­so­val­tuus­to ja saa­tiin muun muas­sa nuo­ril­le uusi kota Liesharjuun.

Vaik­ka isyys nyt huo­mioi­daan näyt­tä­väs­ti, on Nis­ka­la koke­nut elä­vän­sä nor­maa­lia kas­vat­ta­jan arkea.

– Jos­kus jäl­keen­päin eten­kin juh­la­het­ki­nä saat­taa kui­ten­kin pysäh­tyä lii­kut­tu­nee­na huo­ma­tes­saan, mitä kaik­kea nuo­ris­ta on tul­lut. Sil­loin voi olla isä­nä ylpeä hie­nois­ta nuo­ris­ta ympärillään.

Vapaa-ajal­laan Nis­ka­la har­ras­taa muun muas­sa lii­kun­taa, met­säs­tys­tä ja kalas­tus­ta. Vapaa-ajan har­ras­tuk­siin on lok­sah­ta­nut myös Nis­ka­lan kris­til­li­siin arvoi­hin ja haluun aut­taa poh­jau­tu­va toi­mi­mi­nen IisiA­pu-kah­vi­las­sa. Kah­vi­las­sa jae­taan kou­lu­jen, kaup­po­jen ja lei­po­moi­den hävikkiruokaa.

– Lap­si­per­he­köy­hyys näkyy myös Iis­sä. Toi­voi­si, että Iihin saa­tai­siin enem­män resurs­se­ja hei­kom­mas­sa osas­sa ole­vien auttamiseen.

Isän­päi­vän kun­nia­mer­kin saa­ja ei aja­tel­lut, mihin lupau­tui, kun hänen esi­mie­hen­sä kysyi kevääl­lä lupaa kun­nia­mer­kin anomiseen.

– Ajat­te­lin, että kysees­sä on pai­kal­li­nen iiläi­nen huo­mio­no­soi­tus. Toki sit­ten kuu­lin, että rou­val­ta­ni oli pyy­det­ty tie­to­ja minus­ta, ja kuu­lin las­te­ni ja joi­den­kin sijoi­tet­tu­jen nuor­ten­kin kir­joit­ta­neet perus­te­lu­ja hakemukseen.

Ensim­mäi­nen tie­to ansio­mer­kis­tä tuli muu­ta­ma viik­ko sit­ten säh­kö­pos­tit­se. Viral­li­nen kut­su juh­laan tuli myö­hem­min postissa.

– Kyl­lä­hän sii­nä tip­pa tuli lins­siin, ker­too sun­nun­tai­na uusi puku pääl­lä vai­mon­sa kans­sa Pre­si­den­tin­lin­naan aste­le­va Niskala.

Isän­päi­vän kunniamerkit

• Tasa­val­lan pre­si­dent­ti Alexan­der Stubb huo­mioi kas­va­tus­työs­sä ansioi­tu­nei­ta isiä val­tiol­li­sel­la kunniamerkillä.

• 48 isäl­le anne­taan Suo­men Val­koi­sen Ruusun I luo­kan mita­li kultaristein.

• Isät saa­vat tänä vuon­na kun­nia­mer­kin ensim­mäis­tä ker­taa. Isien kun­nia­merk­kiä edel­si Vuo­den isä ‑pal­kin­to­pe­rin­ne.

• Kun­nia­merk­kiä on myön­net­ty äideil­le äitien­päi­vän yhtey­des­sä vuo­des­ta 1946 lähtien.