- Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein luovutetaan isänpäivänä 48 isälle.
Iiläinen Esa Niskala juo tulevana sunnuntaina isänpäiväkahvinsa tavallista fiinimmässä ympäristössä. Kutsu kävi Presidentinlinnaan, jossa Niskalan ja 47 muun isän rintaan kiinnitetään tasavallan presidentti Alexander Stubbin myöntämä kunniamerkki. Merkit ovat ensimmäiset koskaan isänpäivänä luovutetut kunniamerkit.
Perusteina kunniamerkin myöntämiselle olivat isän ansiot lasten ja nuorten esimerkillisenä kasvattajana, vastuullisena ja välittävänä vanhempana, ja hyvän arjen edistäjänä.
– Varmasti palkitsemiseeni vaikuttaa, että olemme kasvattaneet niin monta lasta ja teen myös työtäni lasten ja nuorten parissa, Niskala sanoo.
Iin kunnassa etsivänä nuorisotyöntekijänä kymmenen vuotta työskennelleellä Niskalalla ja hänen Saara-puolisollaan on kolme omaa lasta, joiden lisäksi perheessä on ollut yhteensä 88 huostaanotettua sijoitettua nuorta. Vaari Niskala on kahdelle omalle lapsenlapselle ja useammalle sijoitettujen lasten lapsille.
Niskalat päätyivät sijaisvanhemmiksi vuonna 2008, jolloin molemmat työskentelivät lastenkodissa.
– Saimme valita sieltä ensimmäiset sijoituslapsemme. Meillä olikin alussa enimmillään kuusi lasta omien kolmen lisäksi. Myöhemmin sijoituslasten määrä vakiintui neljään.
Aluksi Niskalat työskentelivät kokopäiväisinä sijaisvanhempina, nykyisin molemmilla on kokoaikainen työpaikka toisaalla. Pohteen myötä sijoitukset ovat vähentyneet niin, että tällä hetkellä Niskaloilla on vain yksi sijoitusnuori. Tulevaisuus sijaisperheenä on vielä avoinna.
Niskaloiden sijoituslapset ovat aina olleet heidän omasta toiveestaan murrosikäisiä nuoria.
– Emme ole sijoituslapsillemme isä ja äiti, vaan ylimääräisiä aikuisia heidän elämässään. Jos he haluavat kutsua meitä isäksi ja äidiksi, niin se on ok. Kaikki lapset ovat kuitenkin meidän lapsiamme, jos joku kysyy, onko hän tyttäresi, vastaan että on.
Kun sijoitusnuori tulee perheeseen, on monesti ensin edessä kuherruskuukausi, jota usein seuraavat kriisit.
– Monet ovat kokeneet todella hankalia asioita, joiden kanssa joudutaan käymään syvissä vesissä. Kaikkia ei ole voitu auttaa, kun ei ole löytynyt sopivaa apua ja tukea. Siitä tulee tietenkin riittämättömyyden tunnetta.
Isyyden vaikeimmiksi hetkiksi Niskala on kokenut alkuajat sijaisvanhempana.
– Ensimmäisten nuorten kriisit tuntuivat todella suurilta, kun sellaisia ei ollut aiemmin kohdannut. Niitä ei voinut paeta tai jättää työpaikalle, kun ne olivat kotona. Kun oli saanut kasvatettua useamman nuoren, tiesi että tilanteista kyllä selvitään.
Omasta mielestään Niskala on perusvanhempi ja joukkuepelaaja. Hän näkeekin, että isänpäivän kunniamerkki kuuluu yhtä lailla puolisolle, perheelle ja muulle tukiverkostolle.
– Näen, että kaikki on lähtenyt omasta hyvästä kasvatuksesta, jonka sain Jakkukylässä omilta vanhemmiltani. Myös koulumaailma kuuluu tähän verkostoon. Toivottavasti pienluokat ja muu tuki säilyy myös tulevaisuudessa.
Seitsemäntoista sijaisvanhemmuusvuoden aikana nuorten haasteet ovat muuttuneet.
– Jos tänä päivänä olisi samat kriteerit kuin aloittaessamme, meille ei moni nuori pääsisi, vaan he menisivät laitokseen. Haasteet ovat nyt erilaisia, monilla on mielenterveys- ja päihdeongelmia.
Niskaloille on tuttua palvelujen karkaaminen ulottumattomiin.
– Myös etsivässä nuorisotyössä näkee, kuinka palveluihin ei pääse tai niihin on pitkät jonot. Pitää olla todella sinnikäs, että saa nuorelle palveluita.
Nuoria kasvattaa Niskalan mielestä parhaiten perheen arki. Tarvitaan rajat ja rakkautta. Niskala haluaisi, että hänen itsensä nuorena Jakkukylässä kokema huolenpito olisi nykyisinkin yleisempää.
– Ii on sen kokoinen kylä, että täälläkin voidaan kysyä nuorten kuulumisia ja jutella heille muulloinkin kuin silloin kun he tekevät jotain väärin. Toivoisin, että nuorta uskalletaan lähestyä ja kehua, vaikka kuinka hieno mopo tällä on. Voisi ajatella, että omalla tavallaan jokainen kantaa kortta kekoon. Sellainen yhteisöllisyys tuo turvaa.
Niskala kehuu, että Iissä päättäjät pitävät huolta nuorista.
– Tänne tulee uusi koulu, on nuorisovaltuusto ja saatiin muun muassa nuorille uusi kota Liesharjuun.
Vaikka isyys nyt huomioidaan näyttävästi, on Niskala kokenut elävänsä normaalia kasvattajan arkea.
– Joskus jälkeenpäin etenkin juhlahetkinä saattaa kuitenkin pysähtyä liikuttuneena huomatessaan, mitä kaikkea nuorista on tullut. Silloin voi olla isänä ylpeä hienoista nuorista ympärillään.
Vapaa-ajallaan Niskala harrastaa muun muassa liikuntaa, metsästystä ja kalastusta. Vapaa-ajan harrastuksiin on loksahtanut myös Niskalan kristillisiin arvoihin ja haluun auttaa pohjautuva toimiminen IisiApu-kahvilassa. Kahvilassa jaetaan koulujen, kauppojen ja leipomoiden hävikkiruokaa.
– Lapsiperheköyhyys näkyy myös Iissä. Toivoisi, että Iihin saataisiin enemmän resursseja heikommassa osassa olevien auttamiseen.
Isänpäivän kunniamerkin saaja ei ajatellut, mihin lupautui, kun hänen esimiehensä kysyi keväällä lupaa kunniamerkin anomiseen.
– Ajattelin, että kyseessä on paikallinen iiläinen huomionosoitus. Toki sitten kuulin, että rouvaltani oli pyydetty tietoja minusta, ja kuulin lasteni ja joidenkin sijoitettujen nuortenkin kirjoittaneet perusteluja hakemukseen.
Ensimmäinen tieto ansiomerkistä tuli muutama viikko sitten sähköpostitse. Virallinen kutsu juhlaan tuli myöhemmin postissa.
– Kyllähän siinä tippa tuli linssiin, kertoo sunnuntaina uusi puku päällä vaimonsa kanssa Presidentinlinnaan asteleva Niskala.
Isänpäivän kunniamerkit
• Tasavallan presidentti Alexander Stubb huomioi kasvatustyössä ansioituneita isiä valtiollisella kunniamerkillä.
• 48 isälle annetaan Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein.
• Isät saavat tänä vuonna kunniamerkin ensimmäistä kertaa. Isien kunniamerkkiä edelsi Vuoden isä ‑palkintoperinne.
• Kunniamerkkiä on myönnetty äideille äitienpäivän yhteydessä vuodesta 1946 lähtien.




